Hikoilua ja paluumuuttoa

Morses.

Viime kerrasta on hyvä määrä aikaa ja sillä hyvällä ajalla on jo Suomeenkin ehditty takaisin. Kertaillaanpa siis vähän viimeisten Japani-päivien antia ja suomeentumista.

Piti itsekin vähän tarkistella, että mitä on viimeisimmäksi tullut kirjoiteltua. Heinäkuun tapahtumia tähän siis.

Perinteisesti Kesäkuu on sadekautta ja Heinäkuusta Elokuuhun on kunnon saunahelteet. Tällä kertaa tosin Kesäkuussa olikin pääsääntöisesti kuivaa ja lämmintä ja heinäkuussa pienten sateiden saattelemana tuli painostavat kosteushelteet. Parhaimmillaan oltiin siis 35 asteessa 90+% kosteusprosenteissa (ainakin siltä se tuntui). Aurinko paistaa vähän eri tavalla, kuin Suomessa, eli jos jättää pyörän 10 minuutiksi aurinkonpaisteeseen, on seuraavan istuutumisen ensihetket suhteellisen kärventäviä. Myöskin Suomeen verrattuna hauskaa eroa on se, että vaikka on pimeä, voi olla myös lämmintä (Suomessa kun kesällä lämpimän aikaan ei paljon pimeää tule).

Mutta se säistä. Ei ne kuitenkaan niin jänniä ole. Heinäkuu meni lopulta aika pitkälti arjen mukana. Päivällä koulussa, illalla harkoissa, välipäivinä ehkä rilluttelemassa. Satunnaisia tapahtumia kuitenkin on Heinäkuullekin saatu. Ensimmäinen on varmaankin toista kertaa JLPT, elikkäs Japanese Language Profiency Test (En kirjoita Japaniksi, kun tällä koneella se ei onnistu). Tällä kertaa tosin edellisenä iltana oli pippalot, joihin olin pitkän aikaa sitten luvannut mennä, jotenka loppupeleissä baarista lähdettiin viiden jälkeen, kotosalla seiskan aikoihin ja kympiltä ylös ja koepaikkaa kohti. Ei ehkä ollut miellyttävin koe-kokemus, mutta olipahan kokemus. Tälläkään kertaa en erityisemmin kokeeseen valmistautunut, jotenka loputulos kuvannee varsinaista taitotasoa.

Poismuuttamisessa on myös omat hässäkkänsä. Kämppä pitää siivota, avaimet palauttaa, puhelinliittymät sulkea, polkupyörät piilottaa ja kaikenlaiset loppulaskut yms. pitää maksella. Tälläkään hetkellä puhelimen purkumaksua ei ole laskutettu kortilta, joten sitä pääsee vähän jännättämään, että ottavatko sen sellaisenaan, vai odottaako se sitten seuraavan kerran maihin palatessa. Noh, vielä sille ei voi mitään. Viimeiset päivät vietin kavereiden nurkissa, sillä poismuutto ei ainakaan meikäläisen aikatauluilla onnistu lentopäivänä ja ihan mielelläni jätin pari päivää sählävaraa. Talvivaatteita piti myös lähetellä postilla (maksoi kivasti reilut 9000 jeniä eli n. 70€) ja lopulta matkalaukkukin painoi sen 37kg. Kentällä eivät tästä kuitenkaan välittäneet. Olisi kuitenkin pitänyt varata vähän enempi aikaa kentälle, sillä hitaan laukkujonottelun ja maastapoistumisen paperisodan erityistiskin jonottamisen vuoksi tuli pikkuiset kiireet koneeseen ehtimiseen. Jäipä siis tax-freet ostelematta. Perille kuitenkin selvittiin ja samaan koneeseen sattui myös kivasti Jykylään vaihtoon tuleva Kandalainen.

Lisähuomioina, mistä olen jutskannut immeisille, mutta on toivottu myös tänne kirjoitettavan. Ensinnäkin, torakat ovat persiistä. Paikalliset ovat sellaisia n. 5cm pitkiä mustia lentäviä möllöjä, jotka pakenevat valoa jääkaapin/tiskikoneen/seinän alle piiloon sopivaa hetkeä odottamaan. Fiksuja ja nopeita otuksia. Itselleni ei tullut kuin yksittäisiä jostain ovan rausta tms. sisään satunnaisesti, mutta niiden pois hoiteleminen on yleensä suhteellisen salama-metsästysurakka. Harjanvarsi ja maihari kunniaan. Lisäksi yhden Huntsman-hämiksen bongasin takaikkunasta, sellainen kämmenen kokoinen otus. Syö torakoita, joten hyvänä portsarina toimii. Toinen asia on rasismi, mikä ei sinänsä ole sitä aggressiivista mallia (poislukien aiemmin mainitsemani nationalistit) vaan sellaista välttelevää mallia pääsääntöisesti. Kun näyttää yhtä rikolliselta kuin mie, ei sinänsä ole ihmetys, että popula ei aina halua junassa istua viereen. Mutta sinänsä jännää silti.

Mitäs muuta. Tuli kiivettyä Fuji-vuorelle. Mentiin kivasti pisin reitti, jossa oli vähiten pysähdyspaikkoja (ja ihmisiä). Matkaa 10km vaakatasossa ja 3km pystysuunnassa (aloitettiin n. kilometrin korkeudelta). Voin suoraan sanoa, että persiistä oli. 13 tuntia hiekka-/kivipolkua ylämäkeen vähäisellä hapella. Kokemuksia ja tarinoita tosin tuli. Mikäli tykkää rankoista kestävyys-/sisureissuista, voipi tämä olla siinä mielessä kivaa. Pyhiinvaellus-mentaliteetilla toimii kanssa. Muuten suosittelen fiksumpaa reittiä. (p.s. kannattaa hankkia kunnon reppu kiipeämistä varten)

Sellasta maastoa alusta loppuun.

Sitten ollaankin Suomessa. Pehmeä lasku lämpötilojen suhteen 30 asteen helteisiin. Ruoka on kallista, kaupat on kiinni ja vessat lukossa. En ole hirveästi paikoillaan ehtinyt olemaan, kun kaksi päivää Jykylässä, kamat varastosta kämpille ja sitten taas kiertämään Suomea. Nytkin vielä reissussa. Mutta eiköhän se siitä kun kulttuurishokki laimenee.

Rahat se söi se reissu, mutta taisi jotain käteenkin jäädä. Tämän enempää en taida tähän blogiin kirjoitella, mikäli en jotain muuta syytä julkikirjoittelulle keksi.

Tässä videokooste Fujista: Uusi, parempi Fujiji

高校とラーメン

Terse.

Tulipa tuossa perjantaina käytyä koulureissulla Japanilaisessa lukiossa. Ensiksi istuttiin luokassa ja kuunneltiin vaihtareiden esitelmiä jutuista (Taiwanilaisesta ruoasta, Japanilaisesta popkulttuurista Indonesiassa, Vietmanin kärsimyksestä ja epmuodostuneista lapsista ja Indonesian liikenneruuhkista ja päästöistä). Sitte jutskattiin mukavia lukiolaisten kanssa, minkä jälkeen lähdettiin kattelemaan koulun klubitoimintaa.

Klubitoimintaa, eli siis liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia, onkin sitten aika hyvin. Koululla on oma 15m kiipeilyseinä ja lisäksi boulderointiseinä, 2 tai 3 liikuntakenttää, oma uimahalli, kendotila, judotila, jousiammuntarata, orkesteri- ja musiikkiryhmiä, kalligrafia-klubi yms. kivaa. Voisi siis sanoa, että koulu mahdollistaa oppimista myös luokan ulkopuolella. Mitä nyt tuli kuvisjuttuja nähtyä, niin tasokin on sitten selvästi Suomea korkeampi. Voinee johtua siitä, että oikeasti annetaan mahdollisuus tehdä, eikä vain 1,5 tuntia aikaa tehdä määrätty piirros tms. Jotenka voisi miettiä, että kannattaisiko Suomessakin mahdollistaa vähän muutakin oppimista koulussa, kuin vain matikkaa ja luonnontieteitä. Ikään kuin sitä oman mielenkiinnon oppimista.

On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että Japanissa harrastustoiminta keskittyy aika pitkälti kouluun. Koulun ulkopuolisia seuroja ei pahemmin ole vaan sitten mennään oman koulun urheilujoukkueeseen tms. Silti, kyseisessä lukiossa oli varmaankin enempi liikuntatiloja ja mahdollisuuksia kuin Lappeenrannassa.

Kierroksen jälkeen otettiin taas pakollinen ryhmäkuva. Tämän jälkeen alkoi lukiolaisten oma kuvien räpsiminen, eli halusivat yhteiskuvia jännien ulkomaalaisten kanssa. Lukiolaiset olivan niin lapsen oloisia, että tuli vanha olo, vaikka aina luulee, että omista lukioajoista olisi vain vähän aikaa.

Reissun jälkeen tuli käytyä ramenilla Menya Haru:ssa. Tuli siitä mieleen, että voisi tähän hutkaista pari näppärää ramen mestaa.

Menya Haru: Hyvää tulista ramenia ja muuta nannaa, mitä en ole vielä kokeillut. On myös suhteellisen lähellä koulua ja kämppiä. Kartta: http://goo.gl/Rc6tXR



Ichiran: Toistaiseksi parasta tonkotsu ramenia. Vain yksi ramen-tyyppi, mutta saat listan jolla voin määrittää miten se tehdään. Istutaan omassa aitiossa, joten ei paras paikka sosiaalisointiin, mutta ruoka on nannaa. Lähellä Chiban asemaa, joten tämäkään ei liian kaukana. Myös Tokyossa mestoja. Kartta: http://goo.gl/01EK6Z

Kagetsu Arashi: Ok ramenia ja mestoja vähän joka puolella. Ramen-tyyppejä on monia ja yleensä jonkinlainen kausierikoisuus meneillään. Karttaa en laita, sillä mestoja on monia.

鴨川シーワールド

Kuten edelle kerroin, tuli tänään käytyä vähän vesielikoita kattelemassa.

 Oli siis taas aika Bekka:n bussireissun ja nyt käytiin Kamogawan Sea Worldissa. Bussimatkalla meinasi taas olla ryhmäleikkejä, mutta näppärästi sain leikittyä nukkuvaa ja kuunneltua musiikkia koko matkan (tällä vanhalla iällä ei enää jaksa innostua päälleliimatuista leikeistä). Paikalle päästyä saatiin liput ja ruokakupongit (buffetti, aika normikamaa). Sitten oli vapaata aikaa ihmetellä alueella.

Eka otus, joka tuli vastaan.

Eri otuksilla oli esityksiä eri aikoihin. Tuli sitten katsottua hylje-, Beluga- ja tappajavalas-esitykset.

Beluga-valaista hankala saada kuvaa heikon valon vuoksi.

Näiden esitysten lisäksi tuli ihmteltyä norppia, mursuja ja pingviinejä. Pari delfiiniäkin tuli nähtyä.

Jos olisin ottanut videota, näkyisi siitä alastulon aiheuttama päälle tuleva aaltokin.

Esim. tämmöinen

Paikka oli sinänsä siisti, mutta kuten yleensä eläintarhoissa ja vastaavissa, tulee mietittyä elukoiden käytössä olevaa tilaa. Kun ne tahdotaan pitää näkyvillä, on tilaa vähäisesti ja se on avoinna kaikkien tuijoteltavaksi. En sitten tiedä, että miten näillä on muuten tilaa, mutta itselle tila näytti vähäiseltä.

Ei sinänsä muuta saneltavaa, joten sitten vain kuvia:
(Videotakin olisi, muta tämä ei ole hyvä media sille)

Herr Mursu

Norppakaveri

Kovajätkä-Pingviini

Väärinpäin-Norppa

Vanhamies

蜂と飛行機の切符

Noniin. Kirjoittelun aika taasen.

Eilen meikäläisen kämppään eksyi suhteellisen mittavan kokoinen ampiainen. Ei sinänsä mikään kovin kummoinen juttu taikka ongelma, mutta täällä miulta niin ikään puuttuu heikäläisten ulossiirtovälineistö. Niinpä ensiksi kun sain kaverin ajetua etuovesta ulos, päätti tämä samoin tien kiertää tuuletinaukon kautta takaisin sisälle (Täällä on selvsti jotain siistiä). Myöhemmin sain jepen takaovesta ulos, josta paluuta ei enää ollut. Yleensä en tykkää heikäläisiä nitistää, eikä miulla varsinaisesti siihen sopivia varusteita täällä olekaan. Lisäksi, olen kuullut että täällä on sellanen hauska ampiaislaji, jonka ensimmäinen pistos saa aikaan allergian kehittymisen ja toinen sitten vetää anafylaktiseen shokkiin. Niinpä ei hirveästi innosta tappelus. (Totuusperästä en sitten osaa sanoa)

Japanin sisällä matkaaminen on kallista puuhaa, mikäli lähtee vähän kauemmaksi. Tutkiskelin tuossa taannoin mahdollisuutta käydä Hiroshimassa ja luotijunalla hintaa tulisi noin 300€. Lentämällä pääsee vähän halvemmalla, elikkän noin 200 eurolla. Kuitenkin, koska pystyisin siellä viettämään vain vajaan viikonlopun luentojen vuksi, jää nyten Hiroshima-reissu itseltä väliin. Tutkailin kuitenkin vähän niitä lentolippuasioita, mikä olikin yllättävän helppoa. JAL:in sivuilta löytää aikatauluhaun ja lentoja on oikein näppärä määrä päivittäin. Sopivan lähtöajan pääsee itse valitsemaan ja niiden hintaerot ovat selvästi näkyvillä. Sivuilta jos ostaa, niin maksutapoina ovat luottokortti taikka lähikauppa (saa koodin, jolla automaatilla pääsee maksamaan). Mikäli nämä vaikuttavat vielä hankalilta, voi painua lähimpään matkatoimistoon (Miulla n. 5 min pyörämatkan päässä Ito Yokadossa JTB:n toimisto), mistä saa samat lennot samaan hintaan. Siellä voi maksa käteisellä ja toiselle henkilölle lipun ostaminen on helpompaa. Viikonloppuisin voi olla jonoa, joten arkipäivät on pop. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että pystyy japaniaksi artikuloimaan halunsa, sillä englannin kielen taito ei ole vieläkään itsestäänselvyys.

Huomenna on taas Bekka:n bussireissu. Tällä kertaa mennään Kamogawan Sea Worldiin. Tulossa siis vesielikoita ja 食べ放題 (buffetti). Syöminen tuntuu olevan kaikille se isoin juttu, joten opettajatkin ovat sanoneet reissua 食べ放題旅行:ksi.

IES-ohjelman jepet lähtee Okinawalle, joten pientä eroa ohjelmien tarjonnassa on.

国家主義者と台北

Tersehdys.

Aika raportoida juttuja sieltä täältä.

Tuossa muutama viikko sitten tuli taasen bongattua sellainen vakoinen paku kadun kulmassa. Katolla liehui vanhanmallinen Japanin lippu ja kovaääninen jeppe megafonilla. Kyseessä on siis paikallinen esimerkki nationalistisesta liikkeestä. Kyseiset kaverit ilmeisesti pitävät vastaavanlaisia puheita satunnaisissa paikoissa satunnaisiin aikoihin (pari kertaa aiemmin tullut vastaan). Kovin tarkkaan en saanut selvää, mitä puhui, mutta erotin, että ulkomaalaisista (kiinalaiset, amerikkalaiset, thaimaalaiset ja korealaiset mainittiin). Ilmeisesti vähän tälläinen paikallinen "Suomi suomalaisille" meininki. Kuvia en lähtenyt ottamaan, kun oletettavasti eivät tykkäisi, jos tälläinen ituhipin näköinen pallosilmä tulee räpsimään lähietäisyydelle.

Sitten tuli tuossa Vapun aikoihin käytyä Taipeissa reissulla. Täällä on siis siinä vapun korvilla Golden Week -niminen pätkä juhlapäiviä, mikä käytännössä tarkoittaa viikon lomaa. Taipeihin pääsee suoralla lennolla noin kolmessa tunnissa, eikä viisumia Suomalaiset tarvitse (koneessa annetussa lapussa oli kohta visumin numerolle, joten vähän alkoi jänskättämään sinä vaiheessa). Hotellin nimi/majoituksen osoite on hyvä olla muistissa, sillä sen siihen lappuun tarvitsee.

Ensimmäinen ateria Taipeissa. Teppanyakia hintaan 6€ hitti.

Taipeissa oli näihin aikoihin kivasti vajaan kolmenkympin lämmöt ja suhteellisen kosteaa. Kosteudesta tms. johtuen lämpö ei kuitenkaan tuntunut niin kovalta, kuin mitä olisi voinut luulla. Kostealta ilma kuitenkin tuntui ja sellainen kevyt hienpoikanen oli aika tasaisesti iholla.

Jännyyshuone. Koosta johtuen on hankala ottaa kaiken kattavaa kuvaa.

 
Hotellihuone oli suhteellisen vänkä (1 + 1 hotel nimeltään). Sänky oli pyöreä, minkä lisäksi seinät ja katto oli vuorattu peililaatalla. Kuuleman mukaan lähettyvillä pitäisi olla punaisten lyhtyjen alue, joten voi vain kuvitella, millaisessa käytössä tuo yleensä on. Hinta tosin oli hyvä, huone puhdas, ilmastointi toimi ja sijainti oli n. 15 min kävelyn päässä keskustan asemalta, joten mitään valittamista ei kyllä ollut. Noottina, jos on kevytuninen, kannattaa ottaa korvatulpat mukaan, sillä ikkunat eivät eristä ääntä.

Erinäisissä paikoissa tuli käytyä ja ihmeteltyä. Tuli mentyä Maokong-nimiselle kukkulalle juomaan vähän teetä. Paikalle pääsi kaapelikorilla suhteellisen jännissä korkeuksissa.

Kunnon mielikuvaa kuvasta ei saa, mutta ehkä hieman osviittaa.

Mahdollisuutena oli myös pleksipohjainen kori, mutta jono sinne oli pidempi ja ikkunasta kuitenkin näkee. Hinta roikunnalle ei ollut kummoinen, vaikken sitä muistakkaan. Teetä juotiin itse keittelemällä ja huljuttelemalla. Saatiin siis hinnalla (olisikohan ollut jotain kympin luokkaa?) paketti teetä ja valmistusvälineet. Maisemat olivat mukavat, mutten niistä saanut kunnon kuvaa pilvisyyden ja omann kameraosaamattomuuden johdosta.

Roikkureitti kulki eläintarhan läpi, joten hypättiin paluumatkalla eläintarhan värällä puolella pois ja käveltiin tarhan läpi ihmetellen. Haaviin sattui liskoja, kilppareita, käärmeitä, susia, biisoneita, karhuja, pingviinejä, antilooppeja, koalia, pandoja ja kultapandoja. Ehkä jotain muutakin jännää otusta. Aikaa ei ollut paljon, kun päästiin sisään noin tunti ennen sulkemista.

How you doin'?

Ilives

Liikkuvie elukoiden kuvaaminen heijastavan pleksin tai häkin läpi ei ole sitä helpointa hommaa, joten niistäkään ei kovin ihmeellisiä kuvia ole tarjolla. Usein etäisyyttä oli myös liikaa pokkarin zoomille.

Seuraavana päivänä tuli reissattua porukalla Wulaihin. Tunnin bussimatka maksoi 15 dollaria eli n. 36 senttiä. Wulaissa sitten ihmeteltiin putoavaa vettä ja metikköä korkeuksista (sinnekin noustiin roikkukorilla, joka sitten maksoikin sen 4€).

Jonkin sortin tomppelirakennus. Kuva otettu bussipysäkiltä.

Wulaissa sitten köpöteltiin ja ihmeteltiin paikkoja. Maisemat olivat jees, mutta huipulla paikat olivat ränsistyneen oloisia. Lähdettiin vähän kiipeilemän "seikkailurataa" pitkin, missä osa kiipeilyvehkeistä oli lahonnut pehmeäksi. Lisäksi siellä oli strutsi-aitaus, jonka strutsit olivat melkein sulattomia ja muutenkin huonokuntoisen oloisia. Kuvia ei ole enkä haluaisikaan. Tiedä sitten, pitäisikö paikkaa välttää, vaiko koittaa tukea, jotta saisivat paremat oltavat.

Putoavaa vettä. Tuonne sitten kivettiin kaapeleita pitkin korissa.

Yleisesti ottaen Taipeissa on suhteellisen hektistä. Mopot pörräävät kaiken välistä kovilla tilannenopeuksilla ja suerauksena katukuvassa on melko paljon pyörätuoleja. Lisäksi kadulla vilistää vapaita koiria, joita tekimis mennä rapsuttelemaan jatkuvasti. Ruoka on halpaa ja hyvää ja englannilla pärjää suhteellisen hyvin. Tuoksuja kadulla on melkoisen paljon. Asemalla olleesta "kalliista" pihvpaikasta sai 7 eurolla reilu 200g marmoripihvin, pekonilla.

Japaniassa taas tuli eilen istuttua iltaa Kaihinmakuharin Apa-hotellilla, jonka jälkeen laskeuduttiin saman hotellin tölkkiruokabaariin. Siellä on siis hyllylliset tölkkiruokaa, jota voi tilata lämmitettynä syötäväksi. Otin suosituksen mukaan tölkikananmunaa, joka maistui kananmunalta. Lisäksi tarjolla oli hyvä määrä erilaisia viskejä, joista tällä kertaa maisteluun joutui 12 yo Bunnahabhain. Kuvia ei ole, kun ei ollut kameraa mukana, mutta saatte kasan Taiwan-kuvia.

Wulai (bussipysäkki)

Wulai korkeuksissa.

Nom nom -pihvi

Kävelykatu hotellin lähettyvillä

Olkaatten hyvä. Nom nom -panda. (Videon laadun teille tuhosi: Blogger)

かなまらと病気

Pitkästä aikaa taas kirjotellaan. Tästä on tullut tapa, joten miksi muuttaa. En siis jatkossakaan päivittele kovinkaan usein, enkä varsinkaan säännöllisesti. Mutta päivittelen kuitenkin joskus. Ihan tosi.

Luennot ovat siis alkaneet, mutta niissä ei ole mitään kovin ihmeellistä ilmaistavaa tai ihmeteltävää. Mennään tunnille, tehdään juttuja tunnilla, tehdään läksyjä jälkikäteen yms. Melko tuttua kauraa siis. Kirjoitellaan siis jostain jännemmistä jutuista.

Kuten jättiläismäisistä pinkeistä siittimistä.

Tuli siis käytyä Kanamara -festivaalilla (Lisää juttua ja parempaa kuva-matskua löytyy täältä: http://www.timetravelturtle.com/2013/04/kawasaki-penis-festival-kanamara-matsuri-japan/). Kyseessä on siis penis-festivaali Kawasakissa, jka on tuossa Tokyon vieressä. Käväistiin siellä parin kaverin kanssa katsomassa. Alkuunsa vastaan käveli kuvassa näkyvä jättipenis ja toinen musta rautainen vastaava. Populaa oli simona, joten kovinkaan iksusti mitään ei päässyt katsomaan. Jatkettiin sitten matkaa ja päädyttiin tomppelille, jonka luona porukka kävi ilmeisesti pyytämässä hedelmällisyyttä jumalilta. Matkalla tomppelille kuljettiin kapean kauppakadun läpi, josta sai myös penis-tikkareita, mutta jännänä huomiona oli myös kojut, joissa tehtiin jonkinlaista safkaa, mutta kokit rummuttelivat lähinnä veitsillään biisejä kilpaa. Suhteellisen viihdyttävää kateltavaa sekin.

Jonkin aikaa pyörittyämme totesimme, ettemme olleet oikeassa paikassa, sillä varsinainen festivaalialue oli eri suunnassa. Lähdimme siis sinne toteamaan suunnatonta ihmispaljoutta (josta oli suuri osa äänekkäitä ärsyttäviä länkkäreitä. Mielipiteen jakoi myös muut seuralaiset), sekä vesisadetta. Oikein mitään ei saanut aikaiseksi liian ihmismassan vuoksi, joten lähdettiin sitten kotiin hipsimään. Jännää silti.

Huomiona, vastaan käveli pitkässä takissa ja domina-varusteissa paikallinen nainen, jolla oli myös suhteellisen kunnianhimoinen strap-on taisteluvalmiudessa. Pysähtyi kivasti ihmisille kuvattavaksi. En ottanut kuvaa, valitan.

Toinen "tapahtuma" lähiaikoina on tehty tuttavuus paikalliseen sairashoitoon. Onnistuin siis parisen viikkoa sitten nappaamaan influenssan ja pööpöilin kuumeessa noin viikon päivät. Hyvänä päivänä, kun ei tarvinnut buranaa agrigaattorin pysäyttämiseen, oli kuumetta noin 38.3. Tuona päivänä kävin siis koulun terkkarilla, joka otti kuumeen ja käski sairaalaan. Antoi myös tulosteen, jossa oli karttakuva ja aukioloajat lähettyvillä olevaan klinikkaan (sairaalaksi sanoivat, mutta melko pieni mesta). Köpöttelin siis sinne ja sain englanninkielisen taustalomakkeen täytettäväksi (kysyivät kumpi onnistuu paremmin, englanti vai japani). Sitten pikku odottelujen jälkeen lääkärille, joka kanssa jutteli melko hyvällä englannilla. Perustestien jälkeen testattiin influenssa pikatestillä (pumpulipuikko nenään melkein nielun syvyyteen ja 8 min päästä tulos). Influenssa ja resepti 4 tabulle ja hengitetävälle influ-lääkkeelle. Homma maksoi n. 15€. Sitten sain taas kartalliset ohjeet apteekkiin, johon pyyhälsin seuraavaksi. Apteekissa taas taustakartoitus, tosin japaniksi. Tähän sain avustusta, kun en kaikkia kanjeja hiffannut. Seuraavaksi lääkkeet, joihin myös ohjeet ja hengitettävän sain vedeltyä suoraan tiskillä kassatytön avustuksella. Lääkkeetkin maksoivat yhteensä n. 15€.

Klinikalla oli siis yksi lääkäri, joka veti porukkaa sisään nopeammin, kuin suomalainen sairaala. Lääkkeiden ottoon sai kädestä pitäen opastusta. Hinta ei ollut paha. Hyvin tuntuu siis toimivan lääkärihommat täälläpäin.

Vähän kuvia. Ei voi mitään. Pitäisi leikkia kameralla enempi.

花見

Shinjukun puistossa (新宿御苑)　23.3.2014. Sävyjä on monia.

Kukkasia siis.

Shinjukun puistossa (新宿御苑)　23.3.2014. Kukat vasta aukeamassa.

Joka vuosi Maalis-huhtikuun vaihteessa on kirsikankukkien puhkeamisaika. Tarkoittaa siis sitä, että n. viikon-kahden aikana alkaa tiettyihin puihin ilmestymään sellaisia pieniä vaaleanpunaisia kukkia, joita sitten ihmiset lähtevät ihailemaan puistoihin sun muihin vastaaviin.

Shinjukun puistossa (新宿御苑)　23.3.2014. Paikallisetkin harrastaa kuvaamista.

Itse olen käynnyt lähinnä tässä reilun viikon aikana puistoissa katselemassa ja kuvailemassa kukkia milloin ja missä sattuu, kun en varsinaisesti tiedä hyviä paikkoja taikka oikeaa aikaa. Kuulemma juurikin tällä hetkellä pitäisi olla parhaat menot.

Shinjukun puistossa (新宿御苑)　23.3.2014. Taustalla jokin vino torni. Kuva ei suinkaan ole vinossa.

Se, mitä paikalliset harrastaa näihin aikoihin on puistopicnic(kaljottelu). Porukka siis vie pressun puistoon, kokoontuu sinne ruokineen ja juomineen ja istuu päivää kirsikankukkien alla. Mukavan oloista hommaa. Itse en ole saanut kavereita motivoitua lähtemään mihinkään kun ihmiset ovat joko a) laiskoja tai b) kiireisiä (Tai c) luulevat olevansa kiireisiä, mutta ovatkin vain laiskoja). Niinpä oma Hanameilu on jäänyt lähinnä itsekseen puistoissa pyörimiseksi ja kuvien räpsyttelyksi.

Koulun pihallakin on kirsikoita. 31.3.2014.

Koulun pihalta. 31.3.2014.

Kuvissa näkyvät puut ovat siis jalostettuja kirsikkapuita. Luonnonmukaisissa puissa kukat ja lehdet esiintyvät samanaikaisesti, mutta koska penlkkä pinkki on nätimpää, on puut jalostettu niin, että kukat puhkeavat ennen kuin puihin tulee lehtiä. Tämän opin, kun Shinjukussa tuli perinteinen puu vastaan ja seurassa ollut suomalainen kertoi juttua.

Chiban puistosta (千葉公園) 1.4.2014. Alkoi hämärtämään heti kun paikalle pääsin.

Chiban puistosta (千葉公園) 1.4.2014. Heikentyvän valon vuoksi ei saanut enää kunnon kuvaa. Kuitenkin, vaaleanpunainen/valkoinen metsä.

Koska nämä kuitenkin on suhteellisen (törkeän) nättejä kuvatuksia nämä puut, niin en tiedä, että minkä takia niitä ei kuitenkaan ole ihan joka paikassa. Varsinaiset kirskikkalehdot tms. ovat harvinaisia ja enemmänkin on yksittäisiä puita siellä täällä. Saattaa olla ylläpitokysymys tms.

Harmillista tosin se, että kameralla on todella vaikea saada kuvaa siitä, mitä paikat näyttävät, kun kuva rajaa hyvin paljon pois. Täytyy siis käyttää mielikuvitusta ja ajatella täysin vaaleanpunaista puustoa ja ympäristöä.

Chiban puistosta (千葉公園) 1.4.2014. Bisnesmiehet picnicillä.

Sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla alkaa luennot. Eilen oli tasokokeita ja tänään vielä kirjoituskoe. Humpsistadallaa, viimeviikolla sain akillesjänteen tulehtumaan, joten toiminta on jäänyt jokseenkin vähäiseksi (puistosurffailu ei ole varsinaisesti auttanut asiaa). Kohta kuitenkin taas alkanee höötit.

Sellaisen huomion voisin kuitenkin laittaa, että jatkuvasti on jonkinlainen sesonki meneillään. Ensin Halloween, sitten Joulu, uusivuosi, ystävänpäivä, white day (käänteinen ystävänpäivä), nyt Hanami ja seuraavaksi pääsiäinen. Jonkinlainen kausimainostus/-myynti on kokoajan meneillään. Jännää sinänsä.