待ってよ！

Nonih. Nyt on käyty huvipuistossa.

Lauantaina käytiin siis kaveriporukalla Fuji-Q Highlandissa vähän kokeilemassa vuoristoratoja. Herätys oli viideltä, juna lähti puoli kuudelta asemalle, josta bussilla seiskan aikoihin määränpäähän. Perillä oltiin noin yhdentoista aikoihin, jotenka matkaan meni pieni hetki.

Maisemat oli kuitenkin jees.

Kun päästiin paikalle, kierreltiin tuliaiskauppojen halki portille, jossa ohjattiin lipputiskille (meillä oli ennakkoliput, jotka piti siis vaihtaa varsinaisiin lippuihin). Mentiin takaisin portille ja taas käännytettiin, tällä kertaa viereiseen kuvausautomaattihässäkkään. Oli siis yleispassi, jolla pääsi kaikkiin laitteisiin, ja sitä varten piti ottaa lärvistä automaatilla kuvallinen lippu, ettei kukaan pääse sitä väärin käyttämään. Fiksu systeemi, luulen mä.

Huono kuva maailman jyrkimmästä vuoristoradasta. Liika kaukaa.

Sitten mentiin kokkeilemaan ratoja. Tai siis mentiin jonottamaan. Lauantai on huono päivä mennä suosittuun huvipuistoon, kun sillon sinne menee muitakin. Koko päiväin aikana (n. 8 tuntia?) käytiin kahdessa vuoristoradassa ja yhdessä kauhutalossa. Loput oli jonottamista. Olipa kuitenkin radat yms. kivoja. Ensimmäisenä Fujiyama, joka kivasti nostaa 79m korkeuteen ja lähtee sieltä kieputtamaan. Oli jees, ostin kuvan.

Huono kuva Fujiyamasta. Liika läheltä.

Seuraavaksi oli vuorossa Takabisha. Maailman jyrkin vuoristorata. Se oli kanssa hauska, kun lopulta sinne pääsi. Liikkeelle lähdettiin tunellin kautta, jossa alkoikin yllärikiihdytys ja kieputus. Pimeässä. Oli siistiä. Loputkin oli hauskoja, vaikka tuo maailmankuulu jyrkkä tiputus ei tuntunutkaan niin ihmeelliseltä, kun olin toivonut.

Siinä todiste.

Kauhutalo oli myöskin jännä. Tänne taisi olla pisin jono, sellanen kolmisen tuntia varmaan. Vanhasta sairaalasta tehty hässäkkä, missä oli kivasti ruumiita ja elimiä purkissa, paukkuvia valoja, takaa kuuluvia juoksuaskelia ja yllättäviä ovesta pomppivia zombeja. Yllätyksiä kyllä tuli, mutta kun tiesi, että näyttelijät eivät saa koskea, niin ei oikein pelottanut. Hauskaa oli ja porukassa oli säikympiäkin henkilöitä. Lisäksi oli hauska kuunnella muiden ryhmien menoa, kun tunnisti jonkun menevän jossain tietyssä kohdassa ja osasi odottaa niiden huudahteluja. Muutenkin mestan tunnelma oli aika kohdillaan.

Ruokaa paikalla oli aika huonosti. Grillijutksia kovilla hinnoilla. Niinpä jäi syömiset vähän hintsuksi lauantailta. Jos tuonne lähtee, kannattaa mennä viikola ja ottaa hyvät eväät mukaan.

Tänään sitten tuli lähdettyä kevyelle temppelikierrokselle. Tarkoituksena oli käydä Kanda-Myoujin:issa (神田明神) ja Sainen-Ji:ssa. Kanda siis samalla nimellä ja kanjeilla kuin tämä vaihtoyliopisto, Sainen-Ji:ssa taas olisi Hattori Hanzou:n keihäs näytillä. Kanda meni jees, Seinen-ji oli kiinni.

神田明神

Pienen eksynnän vuoksi tuli myös löydettyä mukava pikku ylläriravintola.

Ring any bells?

Kyseessä siis Bubba-Gump katkarapuravinteli elokuvahenkeen. Paikka oli viihtyisä ja ruoka oikein makoisaa. Ruudulla pyöri leffa ilmeisesti jatkuvalla syötöllä ja kaikenlaista pikkukivaa oli tarjolla. Juomalista pingismailassa yms.

Bubba's Dumb Coconut Shrimp ja Fish and Chips

Hintaa paikalla oli normaalia enempi, mutta tuo ei nyt olekaan ihan jokapäivän ruokamesta. Hauska törmäys ja nytten siis löydän jatkossa paikalle. Suidobashissa on siis, Tokyo Dome Cityssä.

P.S. Ainiin. Käytiin perjantaina Lalaportossa shoppaamassa. Jäätävän kokoinen kauppakeskus, jonne eksyy ja unohtuu. Ahdistava mesta, mutta löysin vähäsen vaattehita, marianneja ja jännyyksiä.

Jee, pitkät vapaat!

Byy, kurkkukipua ja nakittautumista.

Elikkäs nytten on ollut keskiviikosta lähtien vapaata, joka jatkuu sunnuntaihin asti. Kivasti siis olisi mahdollisuus käydä treeneissä ja josain pidemmällä reissulla. Kuitenkin, ephuomiossa olin mennyt nakittautuman yläkouluvisiitille ekojen vikkojen aikana, joten kivasti eilen (torstaina) piti mennä osallistumaan yläkoulun tunnille. Ei siis pitkää reissua. Kivasti myös ollut kurkkukipua, joten harkkoihinkaa ei asiaa. Olen siis kivasti istuskellut kotona ja ihmetellyt menoa.

Tai ei ihan nyt niinkään. Keskiviikkona kävin tutorin kanssa sushilla ja luistelemassa. Suhteellisen lyhyen matkan päässä on siis jäähalli, jossa käytiin vähän kokeilemassa 1300円 (n.10€) maksoi lainaluistimet ja hallimaksu. Ennen en ole hallissa luistellut, joten jään kovuus hieman yllätti. Pikku orientoinnin jälkeen kuitenkin luisti vähän paremmin. Tutori tosin oli vasta elämänsä toista kertaa jäillä, joten piti vähäsen koittaa jelppiä. oli jokseenkin suloista katsoa, kun toinen menee reunoja pitkin. Tosin, toista kertaa ikinä jäillä, niin ei voi vaatia paljoa. Päästiin kuitenkin ihan reunoista irti ja kädestä pitäen sain annettua vähän enemmän vauhtiakin. On muuten haasteellista koittaa opettaa jotakuta luistelemaan japaniksi.

Nälkäisenä olin jo ehtinyt kaksi kummastusta syömään. Koko setti oli 980円 eli noin 7.5€. Käsintehtyä.

Valiteltu kouluvisiittikin oli ihan hassuhko. Suurin osa tunnista meni leikkeihin (yläkoulun eka luokka) ja loput meni vaihtareiden haastatteluun. Vähän erilaista meininkiä, kuin suomalaisessa yläkoulussa.

Tänään viellä kurkkuilun vuoksi harkat pannassa, joten mennään kavereiden kanssa isohkoon kaupakeskukseen ihmettelemään.

Huomenna tosin. Fuji-Q. Huvipuisto jossa esim. maailman jyrkin vuoristorata ja kuuluisa kauhutalo. Herätys viideltä, sillä juna lähtee joskus aikaisin Tokyon asemalta. Tulee oleen jännää. Siitä pitäisi saada sitten enempi kuvia tai ainaskin tarinoita. Sitä odotellessa.

Kai sitä pitäisi opiskellakin, mutta paljon kivempaa jutskailla paikallisten kanssa, kuin tihrustaa kirjaa. Vaikka itselle vissiin jää paremmin päähän tuo tihrustaminen.

Fuji-Q

PoA

Positiivisia juttuja Japaniasta:
http://en.rocketnews24.com/2013/11/09/10-things-japan-gets-awesome-right/

Epä-positiivisia juttuja Japaniasta:
http://en.rocketnews24.com/2013/11/06/10-things-japan-gets-horribly-wrong/

Noniin. Koitetaanpa kirjoitella taas välillä.

Tässä on nyt parisen viikkoa mennyt, joten jotain tapahtumia on ehkä saattanut tulla.

Ensimmäisenä varmaankin koulun festivaali Hamakaze (浜風). Ideana siis, että viikonlopun ajan kampukselle on pystytetty pari lavaa esityksille ja kasa ruokakojuja. Periaatteessa kaikki on opiskelijoiden järjestämää. Opiskelijat organisoivat, esiintyvät ja myyvät erilaisia ruoka-annoksia. Ohjelmassa oli musiikkia (bändejä, musikaali) tanssia (flamencoa, hawajilaista tanssia, vatsatanssia) ja muita esityksiä. Itse olin sunnuntaina lukemassa kijraa englanniksi naperoille, mutta kun yhtään naperoa ei tullut paikalle, avittelin kirjapystiksen kassalla. Hauska tapahtuma sinänsä ja vaihtaritkin pääsi osa lavalle, kun olivat osallistuneet harjoituksiin. Niinpä, mikäli mielii päästä lavalle, kannattaa olla aktiivinen jossain vastaaassa, taikka osata jo laulaa/soittaa/tanssia jotakin.

Kuvassa ihmisiä ja ruokakojuja. Taustalla kirjasto ja paha yhtiö.

Tämän lisäksi ei ole kovin kummoisia tapahtumia kyllä tullut. On tullut opiskeltua, jutskiltua kavereiden kanssa ja käytyä harkoissa. Pidempää reissua ei ole tullut, eikä kovinkaan mielenkiintoisia paikkoja.

Käytiin kuitenkin yksi ilta kavereiden kanssa Yakinikulla (焼肉). Ideana siis se, että keskellä pöytää on kaasugrilli, johon itse heitellään lihan paloja ja paistellaan. Otettiin Tabehoudai (食べ放題) eli syö niin paljon, kuin kerkeät. Aikaa oli 90 min ja listalla kaikennäköisiä lihoja. Riisiäkin sai halutessaan, sekä limpparia.

Siinä sitä paistuu.

Juu. Olihan vielä Halloween. SALC:issa (Self-Access Learning Center) oli "Halloween pippalot", elikkäs paikalle ahtautui hirveä kasa pukuihin sonnustautuneita immeisiä pööpöilemään (ruoka)tunniksi. Oli sitten pukukilpailu, minkä voittaja (Black Swan, oli tehnyt tutun itse) sai kaksi lippua DisneyLandiin. Niinpä, jos tahtoo voittaa juttuja, kannattaa hankkia jonkinlainen näppärä asuste. Ongelmana itselle oli se, että pääsääntöisesti kaupoissa olleet puvut olivat joko naisille tai lapsille. Ja jos oli aikuisille miehille, niin sitten sellaisia kivan lyhyitä tekeleitä. Niinpä piirtelin kajalilla kuvioita naamaan. Ilmeisesti riitti ihan hyvin. Kivasti kaikki liikkuivat hillittömästi pukukilpailussa, joten en saanut siitä kunnon kuvaa.

Oli vähän ahdasta.

Tuli myös vedeltyä Nabea kavereiden kanssa yksi ilta. Mukavaa oli.

Eipä muuta tällä kertaa. Pitänee seikkailla enemmän.

鋸山と鹿島神宮と地震

Duupsista. Mennyt taas aikaa kirjoitteluista, vaikka olisi voinut raportoida jo tiistaina tms.

Kuitenin, nyt saatte kuviakin vähäsen. Tuli siis käytyä kouluretkellä Nokogiri-vuorella (鋸山) Chibassa. Vuori siis ei ollut erityisen korkea, mutta sielä oli suhteellisen näppärä polkuhässäkkä, jote pitkin pääsi kattelemaan. Valitettavasti, kun kyseessä oli koulureissu, ei päässyt kulkemaan itsekseen, vaan jouduttiin menemään ryhmässä, aikataulussa. Tämä sai aikaan jonkinmoisia harmituksia.

Kuvaa huipulta tai matkalta huipulle, en muista.

Noh, joka tapauksessa aamulla lähdettiin bussilla ja matkaa oli reilu tunti tai kaksi. Matkalla oli reissuleikkejä, elikkäs ensimmäisenä lauluhässäkkä. Saatiin laulun sanat, musiikki alkaa ja kaksi satunnaista esinettä lhtee kiertämään, kun biisi loppuu, joutuu esineiden sen hetkiset hallussapitäjät laulamaan biisin kahdestaan, mikkiin. Näppärästi sain yhden opettajan nakitettua siihen. Toilen leikki oli piirrustushässäkkä, missä annettiin perimmäisille sana, joka pitää piirtää ja piirros annetaan sitten eteenpäin uudelleen piirrettäväksi (rikkinäinen puhelin piirtämällä). Viimeisen pitää sitten arvata sana. Hitaampi joukkue (joukkueina bussin oikea ja vasen puoli) sai rangaistukseksi wasabikeksin syötäväksi.

Kun päästiin paikan päälle, mentiin huipulle kousirataa pitkin. Työnnettiin siis bussillinen porukkaa pieneen koppiin, joka hilattiin korkeuksiin vaijereita pitkin. Oli hassuhkoa. Ylhäällä sitten vähän aikaan räpsittiin kuvia ja odoteltiin loppuja. Siellä oli suhteellisen runsaasti sudenkorentoja, jotka tykkäsivät hengailla koppien katoilla. Hauskoja otuksia, jotka saivat aikaan huumoria (esim. tarrautuivat oppaan päähän tämän selittäessä paikasta).

Leppoisia otuksia.

Seuraavaksi lähdettiin kulkemaan olkua pitkin oppaan johdolla. Ajatuksen tasolla ikään kuin käsitelty luontopolku, jota ei matkalla nähnyt oikein mitään kasvustosta johtuen.

Tämä on kyltti.

Kun oltiin käppäilty pieni hetki, päästiin kurkkimaan suhteellisen mukavan oloista mestaa. Kyseessä siis kallionkieleke, josta oli mukava pudotus suoraan alaspäin. Olisin halunnut päästä ottamaan kuvan kieekkeeltä, mutta koska yksi porukka meni isolla lössillä hengaamaan ja säätämään ja jäi sinne sähläämään, loppui aika kesken. Takaisin ei tultu, joten en saanut kovin hyviä kuvia sieltä.

Kieleke ja satunnainen jeppe. Sumu luo tunnelmaa.

Tämä jäi harmittamaan, joten rupesin menemään itsekseni aika pitkälti tästä eteenpäin. Joo, porukassa ikään kuin, mutta porukka levisi hyvin tehokkaasti, joten oli hiemn varaa mennä omaan tahtiin. Tässäkin huomasi taas sen,e ttä kun tui jokin hieno paikka, niin sinne oli heti menossa joku poseeraamaan. Tai jumittamaan tielle. Ihmisten eroja vaivan aiheuttamiseen suhtautumisessa. Kyseessä ei ole siis japanilaiset vaan tietyt vaihtarit. Mutta kai siihenkin on vain totuttava. Samoin kuin joidenkin jatkuvaan myöhästelyyn.

Patsaita matkan varrelta.

Seuraavaksi olikin vuorossa jättiläismäinen Buddha-patsas. Kyseinen patsas on kaiverrettu Edo-kaudella ja 31.05m korkeana se on maailman suurin vanhan ajan (pre-modern, mitä sillä nyt tarkoittavatkaan) daibutsu, eli buddha-patsas. Nimenä on Nihon-Ji Daibutsu (日本時大仏).

Kuvasta ei oikein välity koko, mutta iso se on.

Tämän jälkeen jatkettiin matkaa ja pian mentiin takaisin busseille ruokailua varten. Sitä ennen kuitenkin, löytyi awesome-crab.

Jesus Crab Superstar

Heppu oli siis reilun peukalon kokoinen rapu, joka viiletti ympäriinsä. Kävi parin kaverin käsillä käppäilemässä. Suhteellisen hankala kuvattava, mutta pari hyvähköä kuvaa sain napattua työntämällä kameran naamaan kiinni. Ympärillä oli myös kivoja tätä isompia hämähäkkejä seiteissään, mutta niistä en saanut kunnon kuvaa siksi, että en halunnut ihan yhtä lähelle niitä mennä.

Seuraavaksi olikin ruoka-aika. Tarjolla oli sashimia ja riisiä, misoa yms. Jokainen sai oman veneensä jossa oli muutamaa eri ennen eläväistä otusta.

Katkarapua lukuunottamatta oikein maittava ateria. Noh, nyt tiedän, miltä katkaravun sisälmykset maistuvat ja tuntuvat.

Aterioinnin jälkeen jatkettiin matkaa mandariinihässäkkään. Täällä siis saatiin puolen tunnin ajan syödä mandariineja suoraan puusta niin paljon kuin jaksoi/ehti. On muuten parempia tuoreeltaan kuin suomalaisesta marketista. 500円 hintaan sai myös muovipussin täytettäväksi ja kotiin vietäväksi. Tätä tuli hyödynnettyä.

 

Millaista on syödä mandariineja suoraan puusta?

Mandaroinnin jälkeen mentiin vielä meren rannalle pööpöilemään. Sieltä sai taas ihan näppärää kuvaa, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin mielenkiintoisen näköistä. Kulin myös, että viereisen vessakopin vieressä olisi kasa kulkukissoja leikittäväksi, mutta koska taas mentiin porukassa ja piti ottaa miljoon yhteiskuvaa (kaikki ja niiden mutsit halusi omalla kameralla kuvan), niin niidenkään kanssa en oikein ehtinyt leikkiä.

Vettä. Joillekkin ensimmäinen kerta meren äärellä.

Pentujakin oli.

Sitten pööpöiltiin takaisin bussille ja kotio. Ihan hauska reissu, vaikka välillä harmittikin.

Seuraavana (päivänä) oli vuorossa Kashima Jingu (鹿島神宮). Tämä oli ihan omaehtoinen reissu. Alunperin oli suunnitteilla käydä samalla reissulla Katori Jingulla (香取神宮), mutta koska heräämiseen ja matkoihin menikin yllättävän paljon aikaa, jäi se johonkin tulevaisuuden keikkaan sitten (aivan aluperin oli tarkoitus käydä Fuji-Q:lla, huvipuistossa jossa on esim. maailman jyrkin vuoristorata. Mutta sääepäilyt torppasivat tämän suunnitelman). Kashima Jingu on siis toisesa prefektuurissa, joka toi omat haasteensa paikalle pääsyyn. Liikennejärjestelyt oimivat vähän eri tavalla ja Suica-korttia ei oikeastaan voinut käyttää. Sinne mennessä kyllä lukivat suican, mutta lähtiessä piti vähän selvitellä, että mitä hittoa nyt tehdään.

Portti pyhätölle.

Paikalle kuitenkin päästiin. Pyhättöjä yleensä ympäröi mukava kiva metsäalue, joka ei tälläkään kertaa pettänyt. Koska en nähnyt varsinaista pääpyhättöä portin jälkeen, lähdin köpöttelemään metsää kohti.

Jos metsään haluat mennä nyt.

Puut olivat mukavan kookkaita ja porukkaa ei ollut liikaa. Luonnon ääniäkin löytyi jonkin verran. Jonkin verran kun kööttelin niin vastaan tuli pikkupuoti, josta sai ostettua matkamuistoja (お土産). Puodin vieressä oli aitaus, jossa pidettiin paria peuraa. Näitä ilmeisesti voi mennä ruokkimaan, mutta en halunnut mennä häiritsemään eläimiä, enkä työntekijöitä.

Niin takuulla yllätyt.

Jatkeskelin matkaa ja vastaan tuli toinen puoti ja pyhättörakennus. Vieläkään en kuitenkaan nähnyt pääpyhättöä. Katselin ympäriinsä enkä löytänyt kyseistä rakennusta. Alunperin oli myös suunnitteilla ostaa täältä bokken, mutta kyseisten vehkeiden laatu ei vakuuttanut nyt (vaikka niissä kivasti lukikin paikan nimi), joten jäi ostamatta. Näitä sai siis näistä puodeista ostettua.

Vanhanoloinen pyhättö.

Lähdin sitten köpöttelemään ympäriinsä polkuja pitkin ja huomasin, että täällä olisi ilmeisesti myös luonnonsuojelualue tms. Pitänee siis palata jossain välissä vähän tutkimaan. Jonkin aikaa harhailtuani päätin palata takaisin portille. Saapuessani huomasin, että pääpyhättö olikin ilmeisesti portin vieressä, remppakankaiden alla (karttojenkin mukaan olisi juuri portin vieressä). Pääsin siis ylläpitämään tapaa mennä rempattaville pyhätöille, kun neljä vuotta sitten menin katsomaan Sensouji-pyhättöä, kun tämä oli rempattavana. Noh, tulipahan lähdettyä. Nättiä oli silti.

Viime yönä oli ensimmäinen huomaamani maanjäristys (地震). Ilmeisesti aiemmin on kaksi kertaa järissyt, mutta olen kiltisti nukkunut järistyksen läpi. Nyt heräsin ilmeisesti aamuyöllä heiluvaan sänkyyn ja kolinaan. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan käynyt. Hauska kokemus kuitenkin, kun kaikki heiluu.

Artikkeli järistysestä.

Viikohko mennyt taas. Hiljaisemmissa merkeissät tällä kertaa.

Nokka on ollut tukossa koko viikon, jotenka harkkoihin ei ole ollut asiaa. Niinpä on tullut käytettyä aikaa muuhun häsäilyyn, eli ihmisten kanssa jutskaamiseen yms. Perjantaina tuli vietettyä iltaa japanilaisten kavereiden kanssa. Istuskeltiin Chiban aseman lähettyvillä olevassa izakayassa pitkään nomihoudain (飲み放題) saattelemana. Mukavaa oli ja aikaa kului. Koska olin ainut ulkkari, tuli lähinnä mentyä Japanilla. Täten jäin joistain keskusteluista ulkopuolelle (kun ei ehtinyt käsittelemään monesta suunasta tulevaa matskua), mutta samalla pääsi harjoittelemaan kieltä tosi hyvin.

Nyt viikonloppu on tullut lähinnä istuttua. Sää on ollut kehno, joten ei ole tehnyt mieli lähteä seikkailemaan ja flunnsantapaisen vuoksi ei voi treeneihinkään mennä. Sinänsä kummaa, sillä en ole tottunut olemaan paikoillaan näin pitkiä aikoja. Noh, rytmi varmaankin tasaantuu, kun pääsee taas treeneihin.

Kuvia ei nyt ole. Valitan. Huomenna mennään bussiretkelle Nokogiri vuorelle (鋸山) , joten sieltä varmaan saa kivanlaisia kuvia leviteltäväksi. Alunperin oli myös tarkoitus käydä tiistaina Fuji-Q -huvipuistossa mutta säiden vuoksi varmaan jää nyt menemättä. Siellä olisi kivasti maailman yrkin vuoristorata.

練習と台風

Koulua ja sellaista. Ei kovin mullistavia uutuuksia.

Tulipahan käytyä viime viikolla kuusissa treeneissä. keskiviikkona yhdet, torstaina kahdet, lauantaina yhdet ja sunnuntaina kahdet. Sunnuntaina piti herätä kuudelta, joten käytin ensimmäiset 5 minuttia mietiskellen, kannattaako lähteä harkkoihin. Kannatti, sillä oli taasen mukavaa. Kuten muulloinkin tähän mennessä.

Maanantaina, elikkäs eilen, oli yhden vaihtarikaverin synttärit. Mentiin siis Kaihin-Makuharin asemalle hampparoimaan. Melkoisen mainio hinta-laatu suhde, varsinkin jos vertaa suomen hintoihin. Olut oli kallista (koitappa sanoa Hooegaarden japanilaisittain), mutta niinhän se tuppaa tuontiolut olemaan. Kivasti tuli tarjoilija ottamaan meistä polaroidinkin.

Siinä kaunis avocado-burgeri. Muistaakseni n. 1200円 eli vajaa kymppi. Vieressä puoli litraa olutta, for scale.

Huomenissa mukavasti on tunnit peruttu aamupäivältä tulevan vuoden rajuimman taifuunin vuoksi. Niinpä ei luentoja, mutta mahdollisesti ei myöskään treenejä. Pitää seurata tilannetta ja varmaan mennä kameroilemaan ulos. Tällä hetkellä tulee vettä kuin kuvainnollisesta Esteristä. Toivottavasti eväät riittää huomiseksi.

Taas on hetki vierähtänyt viime kirjoituksesta.

Alkuviikosta pööpöilin taas harjoituksissa. Tai sii Ayase oli taas kiinni, joten kävin vain keskiviikkona. Huomenna sitten uusiksi. Harjoituksissa on todella mukavaa, vaikkakin jälkikäteen ei jää mitään päähän, kun tavaraa tulee niin paljon. Keskiviikkona oli siis melkoisen paljon porukkaa ja tehtiin kivasti Tomoe Nagea, jotenka piti vähän katsella ympärilleen. Yksi kaveri rikkoi polvensa (leisesti lumpio käväisi pois paikoiltaan). Harjoittelin sitten tämän parin kanssa, joka kyllä oli välillä vähän arvaamaton voimankäytössä. Muutenkin näkyy välilla kummallista populaa, mutta siite sitten enemmän kahdenkeskisessä keskustelussa.

Vaatekauppa Nagareyama-Ootakanomorissa.

 Torstaina tuli vietettyä iltaa kavereiden kanssa. Suunnitelmissa oli siis sushia ja Smash Bros:ia. Mukavaa oli. Tätä ennen kävin toisen kaverin kanssa sushilla. Voisi luulla, että sushikiintiö täyttyisi, mutta se on luultavasti aika pohjaton.

Mmm... Merianturaa...

Mukava ilta tulossa.

On muuten vaikea löytää tästä maasta postikortteja. Vihdoin sain kasan, eli kohtapuoliin lähtee liikkeelle.

Vinkki: Jos teet blogin ja aiot tehdä yhtään mitään kuvilla, älä käytä bloggeria...

良し！稽古しました！

Tervehdykselliset terveiset taasen.

Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua, joten taitaa olla aika taas puhaltaa tekstiä.

Viime kirjoituksen jälkeen on tulluttaas vähäsen uusia juttuja. Isoinpana varmaankin se, että olen päässyt treeneihin (Yay！). Tiistaina siis kävin Ayasen treeneissä ja keskiviikkona päädyin Hombulle. Treeni oli jees ja harjoittelukaverikin oli molemmilla kerroilla mieluinen. Tiistaina oli siis Sôken treenit, joista ymmärsin lähinnä sen, mitä tehtiin parin kanssa ja keskiviikkona Noguchi-sensein treenit. Keskiviikkona keskittyiskyky tuntui herpaantuvan jo, mutta toisaalta tilanne muuttui jatkuvasti, että joutui koko ajan muuttamaan tekemistään. Yhteensä kirjoitin noista n. 10 sivua muistiinpanoja. Torstaina olin niin pihalla, että jätin treenit väliin ja sen jälkeen en ole treeneihin päätynyt. Huomenna tosin taas tarkoitus suunnistaa Ayaselle ja keskiviikkona Hombulle. Koska torstaina on suunnitelmissa iltamat, niin pitäisi muistella tarkemmin noita harjoitusaikoja, jotta saisi jonkinlaisen rytmin ja vararytmin aikaan. Nuo tiistait kun tuppaavat olemaan suhteellsien kiireisiä. Noh, jos ei muuta, niin koitan keskiviikkoisin ja torstaisin käydä ja sitten keksiä jostain vielä lisäpäivän.

Torstaina olisi siis luvassa sushi & Smash Bros iltamat kaverin kämpillä. Sosiaalista knssakäyntiä ja silleen. Pitäisi tosin koittaa jostain kaivaa enemmänkin Japanilaisia juttukavereita, että pääsisi harrastamaan japania enemmän. Tähän jokin koulun kerho voisi olla todella jees, mutta aika on aika vähissä. Minulla kun on jo yksi ylimääräinen kurssi ja treenit.

Tähän liittyen, kävin kokeilemassa Kyudo-kerhoa. Koska uusia kokemattomia, niin treenit meni kuivaharjoittelussa, eli liikeradan harjoittelussa ilman mitään varusteita. Sinänsä ihan jännää oli ja paikalliset olivat innoissaan asiasta. Sielläkin olisi mukava käydä ja haroitella, sekä tutustua ihmisiin. Näin jopa pari heikäläistä treenien jälkeen kaupan viinahyllyllä. Katsotaan nyt, kun saa treenit ensin rullaamaan (ja ehä rupeaa käymään salilla ja/tai treenaamaan kuulalla).

Mitähän muuta, en keksi. Nyt olen alkanut tajuamaan hieman enemmän tunnilla. Helpottaa epätoivoa ymmärtämättömyydestä. Pitää silti päntätä aika kovaa, että pysyy vauhdissa. Yksi oli tipahtanut meidän tasollemme kolmoselta, joten liikettä tapahtuu. Pari kaveria pyrki ylös meidän tasollemme, mutta eivät ole oikein saaneet viestiä perille opettajille. Itse olen nyt tyytyväinen, että olen kakkosella. Ei tarvitse kikkailla.

Makoisaa tavaraa. Ei kovin ihmeellistä, mutta maukasta. Mukana aromilasi.

Kokeilin myös paikallista viskiä. Kyseessä Hibiki 12 yo. Blendi Yamazaki ja Hakushu mallasviskeistä, sekä Chita viljaviskistä. Osittain kypsytetty luumuviina-tynnyrissä. Luumu tuoksui todella vahvasti, muita tuoksuja en osannut erottaa, mutta en etsinyt kovin tarkaan. Maku oli tosiaan pehmeä, hyvin kevyt ja jokseenkin makea. Jälkimausta löytyi luvattua mausteisuutta. Pidin kyllä, mutta kokeilen kyllä muita viskejä jatkossa. Hieman harmistuin kierrekorkista. Pullo on muuten nätti.




Mutta ei kai sen enempää tällä kertaa. Katsotaan, miten löytyy kirjoitettavaa jatkossa.

TGS 2013

Tulipa siis käytyä Tokyo Game Showssa. Kyseessä on siis Japanin suurin pelimessu. Kokonaisuudessaan kestäisi torstaista sunnuntaihin, mutta kaksi ensimmäistä päivää on firma-aikaa, eli silloin paikalle pääsee vaan pelitalot ja lehdistö. Itse tuli ängettyä paikalle lauantaina ja tästä seuraa seuraavaa:

Näkymää jonon alkupäästä. Leveyttä 10 metriä ja pituutta varmaan 300 metriä.

Pälmähdettiin paikalle aikaan X aamupäivällä. Pari kaveria sai meidät kiinni lipputiskillä ja siitä jatkettiin sitten jatkojonoilemaan. Jonoina toimivat n. kymmenen "karsinaa", jotka yksitellen täytettiin ja yksitellen päästettiin eteenpäin jonottamaan turvatarkastuksiin. Näiden jälkeen enää vain n. 100 metriä portille, jonka näette ensimmäisessä kuvassa.

Sisäänpääsy 1200 円 eli vajaa 10€

Siisään päästyäni pääsi taas ihmettelemään, että mitäs sitten. Oltiin hillittömässä pimeässä hallissa, jossa oli erinäisiä suuria pömpeleitä pelien esittelyyn. Ensimmäisessä hallissa oli Xboxia, Battlefield nelosta, tetristä yms. Isoja pelejä siis. Populaa oli hillittömästi, jotenka mihinkään fiksusti pääseminen ja tiiraaminen ei kovin helposti päässyt. Niimpä päädyttiin kävelemään suuntaan Y ja katsomaan, mitä matkalta löytyi. Pääesittelyalue koostui siis kolmesta hallista. Isot nimet oli edustettuna ja meille tuttujen lisäksi oli iso kasa täkäläisiä pelitaloja. Jos haluat tutkailla tarkemmin, mitä oli esittelyssä, niin kurkkaa esim. www.gametrailers.com ja etsi sieltä tavaraa jotka leimattu TGS 2013.

Kaverin ottama kuva Xbox osastolta. Kuvaajana Jake.

Yhdessä halleista ei ollut niinkään isoja pelitaloja, kuin myyntituotteita ja ruokaa. Tulipa siis ostettua vaaleanpunainen TGS paita matkamuistoksi. Samassa hallissa oli myös jonkinlainen FPS-turnaus, jossa pääsi ihmettelemään ammattipelaajien refleksejä.

Kovaa menoa. Jätkillä hävittäjälentäjiä kovemmat refleksit.

Suurten ihmismäärien vuoksi en kovinkaan pitkään viihtynyt isojen pelitalojen puolella. Siellä olisi tosin voinut päästä kokeilemaan jotain vielä julkaisemattomia pelejä, mutta henkilökohtaisesti en jaksa jonottaa kolmea tuntia 15 min kokeilun vuoksi. Myöskin suuret ihmismassat ja hillitön määrä esittelijöitä hieman häiritsi olemista. Niinpä iso osa ajasta tuli käytettyä ysihallin puolella, missä oli indiepelejä (joita pääsi kokeilemaan pienemmällä vaivalla) sekä Cosplay-osio. Molemmat olivat oikein miellyttäviä. Cosplayssa oli huomionarvoista hommaan panostaminen ja kuvaajien jonottaminen erinäisiä cossaajia kuvaamaan. Itse räpsin satunnaisia kuvia, sillä en jaksanut tähänkään jonotella. Näitä kuvia ette kuitenkaan saa, sillä Japanin lain mukaan tällaisia kuvia ei nettiin saa ilman lupaa laittaa.

Kuvassa näkyvä massa on jono ilmaiselle energiajuomalle.

Loppupeleissä oli mukava lisä kokemuskassaan, vaikka e ollutkaan yhtä räjäyttävä kokemus, kuin odotin. Paljon ihmisiä, paljon hässäkkää, paljon jonotusta. Silti, jos saa tilaisuuden, kannattaa mennä kokeilemaan.

勉強しなくてはいけません！

Juu, elikkäs luennot ovat alkaneet. Maanantain taifuunin jälkeen pääsi koittamaan tiistain täysilaidallisella. Luentoja on siis enintään neljä kappaletta päivässä. kahden ensimmäisen slotin jälkeen on tunnin ruokatauko, jolloin kaikki käyvät syömässä. Aiheuttaa lieviä jonotuksia. Tosin, ei ole vielä tullut liian kiire syödessä.

Kurssimateriaaleina olen nyt saanut kolme kirjaa ja 2354 monistetta. Monisteita tulee siis jokseenkin paljon ja koska kaikilta kursseilta niitä tulee, niin ne menevät helposti keskenään sekaisin. Läksytkin ovat monisteita ja läksyt palautetaan, eli annetaan opettajalle tarkistettavaksi. Eli jos et ole tehnyt läksyjä, se huomataan kyllä. Se myös vaikuttaa arvosanaan. Vaikka monisteita tulee valtava määrä, ei sitä kaikkea ole välttis tarvetta tehdä valmiiksi seuravalle kerralle. Yhdeltä kurssilta saatiin useampi nivaska, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu pidempiaikaiseen työskentelyyn. Itse tosin väsäsin sen valmiiksi jo. Läksyjä ei loppupeleissä ole tuhottomasti, mutta se on kaikki tehtävä ajallaan. Välillä minulle on myös epäselvää, mikä on loppupeleissä läksyä. Satunnaisesti mietiskellään porukalla, mikähän tästä nyt tulikaan läksyksi ja milloin se piti palauttaa.

Kurssit käsittelevät, yllätys yllätys, japanin kieltä. Opetus tapahtuu japaniksi, joten pitää olla tarkkana. Onpahan hyvä motivaattori, jos istu koko tunnin suu auki ja silmät lasittuneina. Pitää nyt viikonloppuna treenailla itsekseen.

Viikonlopusta puheen ollen, täällä parin kilometrin päässä on nyt Tokyo Game Show, eli maailman toisiksi suurin pelitapahtuma. Sinne olisi tarkoitus lähteä nyt muutaman kaverin kanssa. Sieltä tulee varmaankin jonkin verran kuvamateriaalia, kun saan sen harottua läpi.

In other news, tarkoituksenani oli mennä tiistaina Ayaseen treeneihin, mutta kyseinen halli olikin suljettuna. Oli kiire, joten juoksin asemalta, löytääkseni porukkaa kävelemästä poispäin hallilta. Noh, lähdin sitten erään kanadalaisen kanssa kaljalle juttelemaan elämästä ja filosofiasta.

Toissayönä oli kuulemma noin 3 richterin maanjäristys. Itse nukuin oikein makoisasti.

台風

Jervehdys.

Tänään alkaisi luennot, mutta taifuunin vuoksi ne onkin peruttu. Harmillista sinänsä, ensimmäiset luennot olisi todella jees ja muutenkin joutuu nyt keksimään jotain tekemistä tälle päivälle. Varmaan pitänee lueskella ja opiskella ittekseen sitten. Sinänsä erilaista, että säätilan vuoksi perutaan tunteja, mutta kaikki eivät pääsisi luennolla, sillä kaikki junat eivät kulje. Lisäksi, täällä on vähän eritasoisia säätiloja.

Mutta listaillaanpa paria viime päivää. Perjantaina meillä oli lääkärintarkastukset. Ohjelmaan kuului pissatesti, pituus + paino, näkö, verenpaine, verikoe, keskustelu lääkärin kanssa ja keuhkojen röntgen. Aikaa meni n. 20 min. Pihalla oli noin viitisen kappaletta röntgen-rekkoja. Nopeaa ja näppärää toimintaa.

Lauantaina vihdoin sain hankittua puhelimen. Alkun oli tarkoitus hankkia prepaid-puhelin, mutta nyt oli Softbankilla jokin opiskelijakampanja, jolla sai puhelimen ilmatteeksi. Täällä siis liittymää ei saa ilman puhelinta ja puhelimet ovat operaattoreiden omia. Sopimus pitää rikkoa täältä lähtiessä, josta tulee sakkomaksu, mutta yhteensä viidelle kuukaudelle tulee hintaa noin 20,000 yeniä. Itse liittymä siis maksaa 980 yeniä kuukaudessa. Sillä saa ilmaiset puhelut Softbankin liittymiin aikavälillä 01.00-21.00. Muuten puheluista tulee intaa 42 yeniä/min, eli noin 30 senttiä. 315 yeniä kuukaudessa, niin voi lähettää niin paljon puhelin-sähköpostia, kuin haluaa. Täällä siis sähköposti korvaa sms-liikenteen pääsääntöisesti. Jos olisi halunnut netin, olisi se kustantanut n. 5000 yeniä kuukaudessa. Tässä taisi vielä olla jokin 7gb tiedonsiirtoraja. Kun kasaa koko hässäkän, olisi se 980 yen + 5000 yen + 315 yen = 6300 yeniä (50€) kuukaudessa. Tässä olisi siis puhelut Softbankin liittymiin, meilejä ja netti (2 vuoden sopimuksella). Mietippä sitä seuraavan kerran, kun itket suomen liittymien hintaa puhe- ja tekstaripaketteineen ja rajattomine netteineen. (tällä puhelimella voi muuten katsoa telkkaria)

Tulipa myös testattua karaoke. Hauskaa puuhaa, mutta pitänee harjoitella laulua, kun kuulostan taas kaamealta. Täällä vain ei ole oikein harjoittelupaikkoja, kun seinät on ohuet ja kadulla kailottaminen on vähän epäkohteliasta.

Taifuunin lisäksi täällä olisi meneillään matsuri, mutta saanee nähdä, ehtiikö sitä kurkata, kun taifuuni vähän vie tämän päivän. (Hirveä määrä kuvia, mutta johonkin ne on ängettävä)

Kappasushista. 105 yeniä/lautanen. Liukuhihna ja tilaukset junalla.

Koulun ruokala. 420 yeniä.

Kotitekoista. Udonia, possua ja soijaa.

Paikallista hedelmä-/vihannesmehua. Sisällysluettelo.

Pullaa, pullaa, pullaa, jossa nakki.

Kävin myös vähän seikkailemassa metsikössä.

(Rumin postaus tähän asti. Pitänee suunnitella tarkemmin jatkossa.)

Nettiä, tasokokeita, asumista, kuvia.

Vervehdys.

Erinäisten nettiongelmien ja selvittelyjen jälkeen olen päässyt toteamaan, että ongelmia tulee olemaan. Eilen kävi verkkofirmasta kaveri katsomassa ja sanoi, että kaapeli on huono. Vaihdoin kaapelin ja toimi hetken aikaa, mutta lopetti sitten taas. Vanha kaapeli on toiminut parhaiten, mutta sekään ei näköjään aina. Olen nyt päätynyt sihen tulokseen, että pistoke on vähän rutku, elikkäs pitää vähän aina varmistella, että se saa kunnon yhteyden sieltä.

Mutta se nettipälpätyksistä. Takaisin aiheeseen. Tasoryhmät julkistettiin eilen ja pääsin siihen haluamaani kakkostasoon. Kolmonen olisi ollut turhan hankala, ykkönen taas masentava. Samaan ryhmään päätyi kaksi jenkkiä ja pari naapuria, joten jonkinlaista turvaverkkoa opiskelun on. Saatiin iso kasa paperia, jossa kerrottiin, miten kurssit valitaan ja mitä kursseja voi valita. Itse otan varmaan vähän minimiä enemmän kursseja, sillä tahdon saada mahdollisimman paljon irti tästä lyhyestä vaihtoajasta. Kurssien valinta onkin mielenkiintoisempi juttu. Ensi viikolla luennot alkavat ja ensimmäiset kaksi viikkoa on ns. valinta-aikaa. Tällöin voi käydä kaikilla luennoilla ja vähän shoppailla, että mikä olisi kiva. Lopulta on sitten päätettävä, mitkä kurssit ottaa. Tämän kahden viikon aikana katsotaan myös paikkallaolijat, joten jos tahtoo apurahaa, kannattaa olla niillä luennoilla, millä aikoo olla jatkossakin. Jokaisella kurssilla on tilaa 15 henkilölle. Ylimenevät hoidetaan ns. kurssi-lotolla. Ensimmäisen kahden viikon aikana jokaisella kurssilla on lottopäivä. Tällöin paikallaolijoista arvotaan 15, jotka ovat pääsemässä kurssille. Mikäli ei tahdokaan kurssille, jossa voitti loton, voi vetäistä nimensä pois listalta. Tällöin varasijoille itsensä ilmoittaneet pääsevät kurssille.

Tasoryhmistä vielä sen verran, että jos kokee olevansa liian vaikeassa ta helpossa ryhmässä, voi kahden ensimmäisen viikon aikana mennä puhumaan opettajalle ja katsoa, jos voisi vaihtaa ryhmää.

Sitten muihin asioihin. Asustelen siis pienehkössä yksiössä, josta löytyy aika pitkälti kaikki tarvittava. Kaasuhella, jääkaappi, mikro, pesukone, ilmastointi, kylpyamme yms. Kämppä on hyvällä paikalla lyhyen pyöräilymatkan päässä yliopistolta. Läheltä löytyy 24/7 pikkukauppa (josta saa ruokatarpeiden lisäksi pyyhkeitä, vihkoja, elektroniikkaa, viskiä jne.) Vähän kauempana isompia marketteja.

Sekasotkua muuttopäivänä.

Eteinen, keittiö ja jäätävä vaatekaappi. Ainiin, ja lisää sotkua. Nykyään tosin siistimpää. Ihan tosi.

Tässä esimerkki avaruusteknologiasta. Ilmeisesti talousvesi on aina kylmää, jotenka kämpissä on oma lämminvesijakaja. Osassa kämpistä tämä oli vanhanmallinen (joka aiheutti liiallista CO:ta, eli hiilimonoksidia, eli häkää). Uusi malli puhuu minulle ja kertoo lämpötilan ääneen. Myöskin automatisoitu kylvyn vesimäärä ja digitaalinen kello!

 Vieressä on mukavasti junarata, mikä voinee pitää herkkäunista hereillä. Junat kuitenkin lopettavat liikkumisen noin yhden aikaan, joten koko yön unia ei tarvitse menettää. Kämpän vieressä on myös mukavasti hautausmaa, joten jos jänskättää, niin sitten jänskättää. Silti, minun mielestäni on oikein mukavalla paikalla. Pienenä kuriositeettina, asunnot 103 ja 105 ovat naapureita. 104 siis puuttuu. Kuka näppärä keksii, mistä tämä johtuu? Oikeasta vastauksesta voit olla voittamatta mitään.

Kämppä ulkopuolelta.

Hautausmaa ja tomppeli.

 Paikan mukavuutta lisää koulumatka. Kämpiltä kun lähtee, niin matkan varrella on muakvasti vanhoja japanilaistyylisiä taloja. Juu, kadut ovat kapeat ja kuolema odottaa joka kulman takana (kaduile mahtuu tosiaan yksi auto ja porukka ajaa suhteellisen kovaa. Risteyksissä on tosin usein peilit, joista näkee kulman taakse). Katsii silti olla varuillaan, silä porukka kulkee välillä vähän miten sattuu.

Suhteellisen iso hienohko talo, jolla puutarha ja pulutarha.

Pulutarha

 Sitä voi taas koittaa suhteuttaa, kun itse maksan pienestä yksiöstä 50,000 yeniä + vesi, sähkö, kaasu yms. Porukalla on sitten järkyttävän kokoisia, vanhoja lukaaleja muurien takana. Niistä on saanut maksaa sievoisen summan. Toisaalta, on ne aika julmetun päheitä. Täällä muuten porukka rajaa maansa muureilla, mutta koska maa on kallista, niin seinä alkaa n. puoli metriä muurin jälkeen. Pihoja ei siis ole pahemmin.

Siistejä taloja koulu-/kauppamatkan varrelta.

Täällä on muuten erillinen SALC-rakennus (Self Access Learning Centre), johon voi mennä etsimään kielikamua, taikka vain katselemaan leffoja. On muuten suhteellinen tehokas häsäkkä, sillä kävin eilen odottaessani katselemassa vähän videoita ja tuli samointien yksi japanilainen juttelemaan ja kyselemään englannin kielen harjoitteluun. Tarkoitus olisi vielä hyödyntää paikan kielikamu-ilmoitustaulua.

Joka paikkaan pääsee periaatteessa kävellen, ja jos ei pääse, niin junalla. Kuitenkin, polkupyörä on näppärä vekotin, jos ei tykkää käyttää aikaa liikkumiseen ja ei pelkää äkkikuolemaa. Japanissa pyörät on rekisteröitävä (varkauksienestorekisteröinti tms.). Tämän saa tehtyä samalla, kun ostaa pyörän. Itse tosin olin pihalla, enkä sitä tehnyt, joten pari päivää myöhemmin palasin kauppaan rekisteröimään pyörää. Onneksi onnistui. Ongelmaksi kuitenkin muodostui nimi (ei mahtunut), puhelinnumero (ei japanilasita vielä, suomalainen liian pitkä) ja osoite (olen vielä vähän hidas kanjien kanssa). Nyt minulla kuitenkin on hieno tarra pyörän rungossa. Pyörää ei myöskään saa parkkeerata minne vain, vaan niillekin on parkkipaikat. Toissapäivänä laitoin juna-aseman parkkiin pyörän, löytääkseni illalla siitä varoituslapun. aluksi luulin sitä sakkolapuksi, mutta olikin vain ilmoitus, että jos en siirrä pyörää heti pois, se viedään varastoon ja sitten tulee maksua. Enpä kuitenkaan mene pyörällä enää asemalle (sekin on nääs lähellä).

Asumisesta vielä, että yliopiston tarjoamista vaihtoehdoista olen siis Akebono yksiössä. Tämä on jonkin verran kalliimpi, kuin Bekka-ryo asuntola, joka on näköetäisyyden päässä. Kuitenkin, Bekka-ryossa on kotiintuloaika klo 23 (lupalapulla voi olla illan muualla, mutta sitten pääsee sisään vasta klo 7 aamulla) sekä pitää laittaa ilmoitustaululle olinpaikkansa, jos lähtee johonkin. Lisäksi, sääntöjen läpikäymisessä meni kuulemma 12 tuntia. Jos siis ei tykkää autonomiasta, on se oikein mukava mesta. Itse olen tyytyväinen valintaani.

(Tytöille on tarjolla vielä kaksi muuta asuntolaa. Bekka on seka-asuntola.)