良し！稽古しました！

Tervehdykselliset terveiset taasen.

Hetkeen ei ole tullut kirjoiteltua, joten taitaa olla aika taas puhaltaa tekstiä.

Viime kirjoituksen jälkeen on tulluttaas vähäsen uusia juttuja. Isoinpana varmaankin se, että olen päässyt treeneihin (Yay！). Tiistaina siis kävin Ayasen treeneissä ja keskiviikkona päädyin Hombulle. Treeni oli jees ja harjoittelukaverikin oli molemmilla kerroilla mieluinen. Tiistaina oli siis Sôken treenit, joista ymmärsin lähinnä sen, mitä tehtiin parin kanssa ja keskiviikkona Noguchi-sensein treenit. Keskiviikkona keskittyiskyky tuntui herpaantuvan jo, mutta toisaalta tilanne muuttui jatkuvasti, että joutui koko ajan muuttamaan tekemistään. Yhteensä kirjoitin noista n. 10 sivua muistiinpanoja. Torstaina olin niin pihalla, että jätin treenit väliin ja sen jälkeen en ole treeneihin päätynyt. Huomenna tosin taas tarkoitus suunnistaa Ayaselle ja keskiviikkona Hombulle. Koska torstaina on suunnitelmissa iltamat, niin pitäisi muistella tarkemmin noita harjoitusaikoja, jotta saisi jonkinlaisen rytmin ja vararytmin aikaan. Nuo tiistait kun tuppaavat olemaan suhteellsien kiireisiä. Noh, jos ei muuta, niin koitan keskiviikkoisin ja torstaisin käydä ja sitten keksiä jostain vielä lisäpäivän.

Torstaina olisi siis luvassa sushi & Smash Bros iltamat kaverin kämpillä. Sosiaalista knssakäyntiä ja silleen. Pitäisi tosin koittaa jostain kaivaa enemmänkin Japanilaisia juttukavereita, että pääsisi harrastamaan japania enemmän. Tähän jokin koulun kerho voisi olla todella jees, mutta aika on aika vähissä. Minulla kun on jo yksi ylimääräinen kurssi ja treenit.

Tähän liittyen, kävin kokeilemassa Kyudo-kerhoa. Koska uusia kokemattomia, niin treenit meni kuivaharjoittelussa, eli liikeradan harjoittelussa ilman mitään varusteita. Sinänsä ihan jännää oli ja paikalliset olivat innoissaan asiasta. Sielläkin olisi mukava käydä ja haroitella, sekä tutustua ihmisiin. Näin jopa pari heikäläistä treenien jälkeen kaupan viinahyllyllä. Katsotaan nyt, kun saa treenit ensin rullaamaan (ja ehä rupeaa käymään salilla ja/tai treenaamaan kuulalla).

Mitähän muuta, en keksi. Nyt olen alkanut tajuamaan hieman enemmän tunnilla. Helpottaa epätoivoa ymmärtämättömyydestä. Pitää silti päntätä aika kovaa, että pysyy vauhdissa. Yksi oli tipahtanut meidän tasollemme kolmoselta, joten liikettä tapahtuu. Pari kaveria pyrki ylös meidän tasollemme, mutta eivät ole oikein saaneet viestiä perille opettajille. Itse olen nyt tyytyväinen, että olen kakkosella. Ei tarvitse kikkailla.

Makoisaa tavaraa. Ei kovin ihmeellistä, mutta maukasta. Mukana aromilasi.

Kokeilin myös paikallista viskiä. Kyseessä Hibiki 12 yo. Blendi Yamazaki ja Hakushu mallasviskeistä, sekä Chita viljaviskistä. Osittain kypsytetty luumuviina-tynnyrissä. Luumu tuoksui todella vahvasti, muita tuoksuja en osannut erottaa, mutta en etsinyt kovin tarkaan. Maku oli tosiaan pehmeä, hyvin kevyt ja jokseenkin makea. Jälkimausta löytyi luvattua mausteisuutta. Pidin kyllä, mutta kokeilen kyllä muita viskejä jatkossa. Hieman harmistuin kierrekorkista. Pullo on muuten nätti.




Mutta ei kai sen enempää tällä kertaa. Katsotaan, miten löytyy kirjoitettavaa jatkossa.

TGS 2013

Tulipa siis käytyä Tokyo Game Showssa. Kyseessä on siis Japanin suurin pelimessu. Kokonaisuudessaan kestäisi torstaista sunnuntaihin, mutta kaksi ensimmäistä päivää on firma-aikaa, eli silloin paikalle pääsee vaan pelitalot ja lehdistö. Itse tuli ängettyä paikalle lauantaina ja tästä seuraa seuraavaa:

Näkymää jonon alkupäästä. Leveyttä 10 metriä ja pituutta varmaan 300 metriä.

Pälmähdettiin paikalle aikaan X aamupäivällä. Pari kaveria sai meidät kiinni lipputiskillä ja siitä jatkettiin sitten jatkojonoilemaan. Jonoina toimivat n. kymmenen "karsinaa", jotka yksitellen täytettiin ja yksitellen päästettiin eteenpäin jonottamaan turvatarkastuksiin. Näiden jälkeen enää vain n. 100 metriä portille, jonka näette ensimmäisessä kuvassa.

Sisäänpääsy 1200 円 eli vajaa 10€

Siisään päästyäni pääsi taas ihmettelemään, että mitäs sitten. Oltiin hillittömässä pimeässä hallissa, jossa oli erinäisiä suuria pömpeleitä pelien esittelyyn. Ensimmäisessä hallissa oli Xboxia, Battlefield nelosta, tetristä yms. Isoja pelejä siis. Populaa oli hillittömästi, jotenka mihinkään fiksusti pääseminen ja tiiraaminen ei kovin helposti päässyt. Niimpä päädyttiin kävelemään suuntaan Y ja katsomaan, mitä matkalta löytyi. Pääesittelyalue koostui siis kolmesta hallista. Isot nimet oli edustettuna ja meille tuttujen lisäksi oli iso kasa täkäläisiä pelitaloja. Jos haluat tutkailla tarkemmin, mitä oli esittelyssä, niin kurkkaa esim. www.gametrailers.com ja etsi sieltä tavaraa jotka leimattu TGS 2013.

Kaverin ottama kuva Xbox osastolta. Kuvaajana Jake.

Yhdessä halleista ei ollut niinkään isoja pelitaloja, kuin myyntituotteita ja ruokaa. Tulipa siis ostettua vaaleanpunainen TGS paita matkamuistoksi. Samassa hallissa oli myös jonkinlainen FPS-turnaus, jossa pääsi ihmettelemään ammattipelaajien refleksejä.

Kovaa menoa. Jätkillä hävittäjälentäjiä kovemmat refleksit.

Suurten ihmismäärien vuoksi en kovinkaan pitkään viihtynyt isojen pelitalojen puolella. Siellä olisi tosin voinut päästä kokeilemaan jotain vielä julkaisemattomia pelejä, mutta henkilökohtaisesti en jaksa jonottaa kolmea tuntia 15 min kokeilun vuoksi. Myöskin suuret ihmismassat ja hillitön määrä esittelijöitä hieman häiritsi olemista. Niinpä iso osa ajasta tuli käytettyä ysihallin puolella, missä oli indiepelejä (joita pääsi kokeilemaan pienemmällä vaivalla) sekä Cosplay-osio. Molemmat olivat oikein miellyttäviä. Cosplayssa oli huomionarvoista hommaan panostaminen ja kuvaajien jonottaminen erinäisiä cossaajia kuvaamaan. Itse räpsin satunnaisia kuvia, sillä en jaksanut tähänkään jonotella. Näitä kuvia ette kuitenkaan saa, sillä Japanin lain mukaan tällaisia kuvia ei nettiin saa ilman lupaa laittaa.

Kuvassa näkyvä massa on jono ilmaiselle energiajuomalle.

Loppupeleissä oli mukava lisä kokemuskassaan, vaikka e ollutkaan yhtä räjäyttävä kokemus, kuin odotin. Paljon ihmisiä, paljon hässäkkää, paljon jonotusta. Silti, jos saa tilaisuuden, kannattaa mennä kokeilemaan.

勉強しなくてはいけません！

Juu, elikkäs luennot ovat alkaneet. Maanantain taifuunin jälkeen pääsi koittamaan tiistain täysilaidallisella. Luentoja on siis enintään neljä kappaletta päivässä. kahden ensimmäisen slotin jälkeen on tunnin ruokatauko, jolloin kaikki käyvät syömässä. Aiheuttaa lieviä jonotuksia. Tosin, ei ole vielä tullut liian kiire syödessä.

Kurssimateriaaleina olen nyt saanut kolme kirjaa ja 2354 monistetta. Monisteita tulee siis jokseenkin paljon ja koska kaikilta kursseilta niitä tulee, niin ne menevät helposti keskenään sekaisin. Läksytkin ovat monisteita ja läksyt palautetaan, eli annetaan opettajalle tarkistettavaksi. Eli jos et ole tehnyt läksyjä, se huomataan kyllä. Se myös vaikuttaa arvosanaan. Vaikka monisteita tulee valtava määrä, ei sitä kaikkea ole välttis tarvetta tehdä valmiiksi seuravalle kerralle. Yhdeltä kurssilta saatiin useampi nivaska, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu pidempiaikaiseen työskentelyyn. Itse tosin väsäsin sen valmiiksi jo. Läksyjä ei loppupeleissä ole tuhottomasti, mutta se on kaikki tehtävä ajallaan. Välillä minulle on myös epäselvää, mikä on loppupeleissä läksyä. Satunnaisesti mietiskellään porukalla, mikähän tästä nyt tulikaan läksyksi ja milloin se piti palauttaa.

Kurssit käsittelevät, yllätys yllätys, japanin kieltä. Opetus tapahtuu japaniksi, joten pitää olla tarkkana. Onpahan hyvä motivaattori, jos istu koko tunnin suu auki ja silmät lasittuneina. Pitää nyt viikonloppuna treenailla itsekseen.

Viikonlopusta puheen ollen, täällä parin kilometrin päässä on nyt Tokyo Game Show, eli maailman toisiksi suurin pelitapahtuma. Sinne olisi tarkoitus lähteä nyt muutaman kaverin kanssa. Sieltä tulee varmaankin jonkin verran kuvamateriaalia, kun saan sen harottua läpi.

In other news, tarkoituksenani oli mennä tiistaina Ayaseen treeneihin, mutta kyseinen halli olikin suljettuna. Oli kiire, joten juoksin asemalta, löytääkseni porukkaa kävelemästä poispäin hallilta. Noh, lähdin sitten erään kanadalaisen kanssa kaljalle juttelemaan elämästä ja filosofiasta.

Toissayönä oli kuulemma noin 3 richterin maanjäristys. Itse nukuin oikein makoisasti.

台風

Jervehdys.

Tänään alkaisi luennot, mutta taifuunin vuoksi ne onkin peruttu. Harmillista sinänsä, ensimmäiset luennot olisi todella jees ja muutenkin joutuu nyt keksimään jotain tekemistä tälle päivälle. Varmaan pitänee lueskella ja opiskella ittekseen sitten. Sinänsä erilaista, että säätilan vuoksi perutaan tunteja, mutta kaikki eivät pääsisi luennolla, sillä kaikki junat eivät kulje. Lisäksi, täällä on vähän eritasoisia säätiloja.

Mutta listaillaanpa paria viime päivää. Perjantaina meillä oli lääkärintarkastukset. Ohjelmaan kuului pissatesti, pituus + paino, näkö, verenpaine, verikoe, keskustelu lääkärin kanssa ja keuhkojen röntgen. Aikaa meni n. 20 min. Pihalla oli noin viitisen kappaletta röntgen-rekkoja. Nopeaa ja näppärää toimintaa.

Lauantaina vihdoin sain hankittua puhelimen. Alkun oli tarkoitus hankkia prepaid-puhelin, mutta nyt oli Softbankilla jokin opiskelijakampanja, jolla sai puhelimen ilmatteeksi. Täällä siis liittymää ei saa ilman puhelinta ja puhelimet ovat operaattoreiden omia. Sopimus pitää rikkoa täältä lähtiessä, josta tulee sakkomaksu, mutta yhteensä viidelle kuukaudelle tulee hintaa noin 20,000 yeniä. Itse liittymä siis maksaa 980 yeniä kuukaudessa. Sillä saa ilmaiset puhelut Softbankin liittymiin aikavälillä 01.00-21.00. Muuten puheluista tulee intaa 42 yeniä/min, eli noin 30 senttiä. 315 yeniä kuukaudessa, niin voi lähettää niin paljon puhelin-sähköpostia, kuin haluaa. Täällä siis sähköposti korvaa sms-liikenteen pääsääntöisesti. Jos olisi halunnut netin, olisi se kustantanut n. 5000 yeniä kuukaudessa. Tässä taisi vielä olla jokin 7gb tiedonsiirtoraja. Kun kasaa koko hässäkän, olisi se 980 yen + 5000 yen + 315 yen = 6300 yeniä (50€) kuukaudessa. Tässä olisi siis puhelut Softbankin liittymiin, meilejä ja netti (2 vuoden sopimuksella). Mietippä sitä seuraavan kerran, kun itket suomen liittymien hintaa puhe- ja tekstaripaketteineen ja rajattomine netteineen. (tällä puhelimella voi muuten katsoa telkkaria)

Tulipa myös testattua karaoke. Hauskaa puuhaa, mutta pitänee harjoitella laulua, kun kuulostan taas kaamealta. Täällä vain ei ole oikein harjoittelupaikkoja, kun seinät on ohuet ja kadulla kailottaminen on vähän epäkohteliasta.

Taifuunin lisäksi täällä olisi meneillään matsuri, mutta saanee nähdä, ehtiikö sitä kurkata, kun taifuuni vähän vie tämän päivän. (Hirveä määrä kuvia, mutta johonkin ne on ängettävä)

Kappasushista. 105 yeniä/lautanen. Liukuhihna ja tilaukset junalla.

Koulun ruokala. 420 yeniä.

Kotitekoista. Udonia, possua ja soijaa.

Paikallista hedelmä-/vihannesmehua. Sisällysluettelo.

Pullaa, pullaa, pullaa, jossa nakki.

Kävin myös vähän seikkailemassa metsikössä.

(Rumin postaus tähän asti. Pitänee suunnitella tarkemmin jatkossa.)

Nettiä, tasokokeita, asumista, kuvia.

Vervehdys.

Erinäisten nettiongelmien ja selvittelyjen jälkeen olen päässyt toteamaan, että ongelmia tulee olemaan. Eilen kävi verkkofirmasta kaveri katsomassa ja sanoi, että kaapeli on huono. Vaihdoin kaapelin ja toimi hetken aikaa, mutta lopetti sitten taas. Vanha kaapeli on toiminut parhaiten, mutta sekään ei näköjään aina. Olen nyt päätynyt sihen tulokseen, että pistoke on vähän rutku, elikkäs pitää vähän aina varmistella, että se saa kunnon yhteyden sieltä.

Mutta se nettipälpätyksistä. Takaisin aiheeseen. Tasoryhmät julkistettiin eilen ja pääsin siihen haluamaani kakkostasoon. Kolmonen olisi ollut turhan hankala, ykkönen taas masentava. Samaan ryhmään päätyi kaksi jenkkiä ja pari naapuria, joten jonkinlaista turvaverkkoa opiskelun on. Saatiin iso kasa paperia, jossa kerrottiin, miten kurssit valitaan ja mitä kursseja voi valita. Itse otan varmaan vähän minimiä enemmän kursseja, sillä tahdon saada mahdollisimman paljon irti tästä lyhyestä vaihtoajasta. Kurssien valinta onkin mielenkiintoisempi juttu. Ensi viikolla luennot alkavat ja ensimmäiset kaksi viikkoa on ns. valinta-aikaa. Tällöin voi käydä kaikilla luennoilla ja vähän shoppailla, että mikä olisi kiva. Lopulta on sitten päätettävä, mitkä kurssit ottaa. Tämän kahden viikon aikana katsotaan myös paikkallaolijat, joten jos tahtoo apurahaa, kannattaa olla niillä luennoilla, millä aikoo olla jatkossakin. Jokaisella kurssilla on tilaa 15 henkilölle. Ylimenevät hoidetaan ns. kurssi-lotolla. Ensimmäisen kahden viikon aikana jokaisella kurssilla on lottopäivä. Tällöin paikallaolijoista arvotaan 15, jotka ovat pääsemässä kurssille. Mikäli ei tahdokaan kurssille, jossa voitti loton, voi vetäistä nimensä pois listalta. Tällöin varasijoille itsensä ilmoittaneet pääsevät kurssille.

Tasoryhmistä vielä sen verran, että jos kokee olevansa liian vaikeassa ta helpossa ryhmässä, voi kahden ensimmäisen viikon aikana mennä puhumaan opettajalle ja katsoa, jos voisi vaihtaa ryhmää.

Sitten muihin asioihin. Asustelen siis pienehkössä yksiössä, josta löytyy aika pitkälti kaikki tarvittava. Kaasuhella, jääkaappi, mikro, pesukone, ilmastointi, kylpyamme yms. Kämppä on hyvällä paikalla lyhyen pyöräilymatkan päässä yliopistolta. Läheltä löytyy 24/7 pikkukauppa (josta saa ruokatarpeiden lisäksi pyyhkeitä, vihkoja, elektroniikkaa, viskiä jne.) Vähän kauempana isompia marketteja.

Sekasotkua muuttopäivänä.

Eteinen, keittiö ja jäätävä vaatekaappi. Ainiin, ja lisää sotkua. Nykyään tosin siistimpää. Ihan tosi.

Tässä esimerkki avaruusteknologiasta. Ilmeisesti talousvesi on aina kylmää, jotenka kämpissä on oma lämminvesijakaja. Osassa kämpistä tämä oli vanhanmallinen (joka aiheutti liiallista CO:ta, eli hiilimonoksidia, eli häkää). Uusi malli puhuu minulle ja kertoo lämpötilan ääneen. Myöskin automatisoitu kylvyn vesimäärä ja digitaalinen kello!

 Vieressä on mukavasti junarata, mikä voinee pitää herkkäunista hereillä. Junat kuitenkin lopettavat liikkumisen noin yhden aikaan, joten koko yön unia ei tarvitse menettää. Kämpän vieressä on myös mukavasti hautausmaa, joten jos jänskättää, niin sitten jänskättää. Silti, minun mielestäni on oikein mukavalla paikalla. Pienenä kuriositeettina, asunnot 103 ja 105 ovat naapureita. 104 siis puuttuu. Kuka näppärä keksii, mistä tämä johtuu? Oikeasta vastauksesta voit olla voittamatta mitään.

Kämppä ulkopuolelta.

Hautausmaa ja tomppeli.

 Paikan mukavuutta lisää koulumatka. Kämpiltä kun lähtee, niin matkan varrella on muakvasti vanhoja japanilaistyylisiä taloja. Juu, kadut ovat kapeat ja kuolema odottaa joka kulman takana (kaduile mahtuu tosiaan yksi auto ja porukka ajaa suhteellisen kovaa. Risteyksissä on tosin usein peilit, joista näkee kulman taakse). Katsii silti olla varuillaan, silä porukka kulkee välillä vähän miten sattuu.

Suhteellisen iso hienohko talo, jolla puutarha ja pulutarha.

Pulutarha

 Sitä voi taas koittaa suhteuttaa, kun itse maksan pienestä yksiöstä 50,000 yeniä + vesi, sähkö, kaasu yms. Porukalla on sitten järkyttävän kokoisia, vanhoja lukaaleja muurien takana. Niistä on saanut maksaa sievoisen summan. Toisaalta, on ne aika julmetun päheitä. Täällä muuten porukka rajaa maansa muureilla, mutta koska maa on kallista, niin seinä alkaa n. puoli metriä muurin jälkeen. Pihoja ei siis ole pahemmin.

Siistejä taloja koulu-/kauppamatkan varrelta.

Täällä on muuten erillinen SALC-rakennus (Self Access Learning Centre), johon voi mennä etsimään kielikamua, taikka vain katselemaan leffoja. On muuten suhteellinen tehokas häsäkkä, sillä kävin eilen odottaessani katselemassa vähän videoita ja tuli samointien yksi japanilainen juttelemaan ja kyselemään englannin kielen harjoitteluun. Tarkoitus olisi vielä hyödyntää paikan kielikamu-ilmoitustaulua.

Joka paikkaan pääsee periaatteessa kävellen, ja jos ei pääse, niin junalla. Kuitenkin, polkupyörä on näppärä vekotin, jos ei tykkää käyttää aikaa liikkumiseen ja ei pelkää äkkikuolemaa. Japanissa pyörät on rekisteröitävä (varkauksienestorekisteröinti tms.). Tämän saa tehtyä samalla, kun ostaa pyörän. Itse tosin olin pihalla, enkä sitä tehnyt, joten pari päivää myöhemmin palasin kauppaan rekisteröimään pyörää. Onneksi onnistui. Ongelmaksi kuitenkin muodostui nimi (ei mahtunut), puhelinnumero (ei japanilasita vielä, suomalainen liian pitkä) ja osoite (olen vielä vähän hidas kanjien kanssa). Nyt minulla kuitenkin on hieno tarra pyörän rungossa. Pyörää ei myöskään saa parkkeerata minne vain, vaan niillekin on parkkipaikat. Toissapäivänä laitoin juna-aseman parkkiin pyörän, löytääkseni illalla siitä varoituslapun. aluksi luulin sitä sakkolapuksi, mutta olikin vain ilmoitus, että jos en siirrä pyörää heti pois, se viedään varastoon ja sitten tulee maksua. Enpä kuitenkaan mene pyörällä enää asemalle (sekin on nääs lähellä).

Asumisesta vielä, että yliopiston tarjoamista vaihtoehdoista olen siis Akebono yksiössä. Tämä on jonkin verran kalliimpi, kuin Bekka-ryo asuntola, joka on näköetäisyyden päässä. Kuitenkin, Bekka-ryossa on kotiintuloaika klo 23 (lupalapulla voi olla illan muualla, mutta sitten pääsee sisään vasta klo 7 aamulla) sekä pitää laittaa ilmoitustaululle olinpaikkansa, jos lähtee johonkin. Lisäksi, sääntöjen läpikäymisessä meni kuulemma 12 tuntia. Jos siis ei tykkää autonomiasta, on se oikein mukava mesta. Itse olen tyytyväinen valintaani.

(Tytöille on tarjolla vielä kaksi muuta asuntolaa. Bekka on seka-asuntola.)

Servehdys.

Netti tipahti tuossa pois sunnuntaina, joten ei ole päässyt kirjoittelemaan. Pari päivää koitin selvittää itse palveluntarjoajan kanssa, mutta kyselivät kummia, joten otin yhteyttä kansaiväliseen toimistoon. Sitten sain eilen illalla netin, joten nyt ollaan taas iloisesti internetin ihmeellisessä ihmemaailmassa.

Tämä viikko on mennyt lähinnä tasokokeissa. Maanantaina oli kielioppi-/sanastokoe, jonka ensimmäinen osa oli monivalinta (90 kysymystä) ja vapaaehtoinen toinen osa avoimempia kysymyksiä. Ensimmäinen osa meni suhteellisen sutjakkaasti, mutta kun pyysin kakkospaperin (30 min enää aikaa, yhteensä oli 90 min), niin pääsin taas toteamaan, että tarvitsee harjoitella lisää. Hieno tunne, kun ei ymmärrä, mitä kysymyksessä varsinaisesti haetaan. Kokeen jälkeen oli 5 min haastattelu opettajan kanssa, eli ns. suullinen osa. Juteltiin, että mihin aikaan heräsin, mitä söin aamupalaksi, milloin tulin japaniin, mitä olen täällä tehnyt. Sinänsä sekin meni ihan hyvin, mutta innostuksissani en välttämättä osannut puhua "oikein". Lisäksi kun koitin selittää mikä on fukuro shinai, niin... meni vähän vaikeaksi. Paljon painetta viiteen minuuttiin.

Testien jälkeen meillä oli illalla pieni japanilaisten opiskelijoiden järjestämä tervetuliaistapahtuma. Siellä oli renkaan heittoa, maustetua jäähilettä, ilmapallo-ongintaa ja yakisobaa. Lisäksi pelattiin porukalla (osa siis vain osallistui) Musical Chairsia, eli musiikki soi, kävellään tuolien ympärillä, musiikki loppuu ja istutaan. Joku tippuu pois. Menin voittamaan, joten sain pienen pussillisen nameja palkinnoksi.

Eilen, eli tiistaina kerrottiin hieman apurahasta (20,000 yeniä/kk), jonka saa jos osallistuu 90% luennoilla ja seuraavana lukukautena myös, jos keskiarvo on yli 3.25. Lisäksi kerrottiin mahdollisuudesta osallistua lastenkerhon (aputyöntekijänä siis) ja auttaa jossain englannin opetuksessa. Nämä voisivat olla näppäriä tapoja saada kokemuksia, mutta koska kyseessä on työ, niin en saa sitä tehdä. Maahan tullessa olisi siis pitänyt anoa työlupa. Jos tekee työtä ilman lupaa, tulee 2,000,000 yenin sakko ja lentää ulos maasta. Lisäksi kerrottiin,e ttä on tulossa jokin pieni festivaali, johon voisi mennä lukemaan kirjaa lapsille (todella lapsellisia juttuja kaikki :P). Jäi hieman epäselväksi, että oliko tarkoitus lukea kirjaa japaniksi, vaiko omalla kielellään. Tuohon saattaisin ehkä lähteä, jos saa sumplittua fiksusti, eikä ole miljoonasakko-mahdollisuutta. Tiistaina oli myös kirjoituskoe, jossa piti siis kirjoittaa 45 minuutissa aiheesta Japanin kieli ja minä. Sivun verran sain kirjoitettua, joten sekin meni ihan jees.

Toivottavasti netti nyt jatkossa pelittää. Kansainvälisestä toimistosta tuli eilen katsomaan sitä, kun se oli jo tunti sitä ennen lähtenyt toimimaan. Harmittaa, että en saa itse hoidettua sitä kuntoon, vaan pitää häiritä muita. Mutta, myöhemmin kirjoittelen lisää. Varmaan asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta enemmänkin.

Hervehdys.

Nyt on kämpillä toimiva netti, joten voinen vähän enempi avata viime päivien menoa.

Tosiaan, lento lähti Helsinki-Vantaalta maanantaina klo 9.25 ja saapui Naritan lentokentälle tiistaina klo 8.30. Tarkoitti siis sitä, että periaatteessa vedettiin kaksi vuorokautta putkeen, sillä nukkumaan pääsi vasta tiistai-iltana. Aikaerossa sopivasti katosi ma-ti välinen yö. Mutta eipä se mitään, sillä ei pahemmin ehtinyt väsyttää. Kentällä pääsi vähän säätämään, mutta tämä johtui lähinnä jonosta. Kun pääsi tarkistuksista ulos, oli aika etsiä tuutori, joka oli hakemassa minua kentältä. Vastassa oli siis 18 vuotias 160cm japanilistyttö, joka ei pahemmin osannut englantia. Siinä pärjäiltiin kumminkin ja mentiin sitten junilla ja bussilla yliopistolle hakemaan avainta ja laskua palovakuutukselle. Vakutus maksettiin kivasti lähikaupassa ja sitten tallustettiin kämpille. Kämpillä käväisin suihkussa ja sitten meniin Kappa Sushiin syömään. Voinen kertoa Kappa Sushista joskus myöhemmin lisää, mutta mukava on paikka ja hinta ei ole paha (105 jeniä/2 palaa lohigiriä).

Ruokailun jälkeen mentiin vähän ostelemaan tarpeita, eli paistinpannua yms. Kun päästiin takasiin kämpille, alettiin ihmettelemään nettiä, joka tänään saatiin siis korjattua. Tähän asti olen siis pärjäillyt satunnaisilla 7/11 wlaneilla ja koulun netillä.

Kaupassa käynti on yleisesti helppoa. Lähellä on 24/7 Seven/Eleven, josta saa yleistarpeet ja kävelymatkan päässä useampi iso tavaratalo, mistä saa muutkin tarpeet. Loppuhinnan näkee ruudulla ja homma rulaa näppärästi.

Kämppä on melkoisen ok. Asustan siis AKEBONO yksiössä. Pinta-alaa on 0,46m2 enempi kuin Suomen kämpässä, mutta se on ehkäpä jaettu fiksummin. Ainakin osittain. Osa porukasta asuu asuntoloissa, joissa on kotiintuloajat (tämän vukosi tahdoin yksiöön) ja ainakin kolme jäi ilman kämppää, joten joutuivat etsimään yksityisen kämpän. Kaikki tarvittava löytyy ja tilaa on riittävästi. Viilennys ja lämmitys hoituu ilmastoinnilla, joka taitaakin olla vastuussa pääosasta sähkönkulutusta. Sijainti on hautausmaan ja rautatien kulmassa, joten ei ehkä kaikkein mieluisin, mutta sopivan lähellä asemaa. Ensimmäinen torakka törmäsi maihariin keskiviikkona, mutta ne eivät ole sen suurempi ongelma. Jätteiden lajittelu on huomattavasti tarkempaa täällä. Tavara lajitellaan lasipulloihin, tölkkeihin, muovipulloihin, neljään erilaiseen kierrätettävään, palavaan kotitalousjätteeseen, palamattomaan jätteeseen ja vaaralliseen jätteeseen. Nämä haetaan pois eri aikoihin. Jos sählää, tullaan homma opettamaan ja jos vielä sählää, tulee sakkoja.

Maksaisitko tästä ateriasta 8,5€? (Keskellä edessä miso-keittoa, vasemmalla riisiä, oikealla säilöttyä vihannesta, keskellä ylhäällä sikaa, vasemmalla kastiketta ja oikealla mahdollisesti tofua?)

Ympärillä asuu erinäköistä porukkaa. Pääsääntöisesti espanjalaisia ja brasilialaisia, sekä yksi jenkki. Kaikki tulevat hyvin toimeen ja eilen käytiin porukalla syömässä ja kaupoilla. Yksi vihjasi, että viikon päästä Makuharissa, eli juurikin tässä missä ollaan, on Tokyo Game Show, mikä voisi olla ihan hauska myös tarkistaa.

Entä maksaisitko tästä 3,90€? (Miso-keittoa, riisiä, nautaa ja lohta)

Tässä parin päivän aikana on ollut orientaatiota ja tietokoneella tehtävä kielitesti, sekä eilen käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimukset ja maksamassa ensimmäisen kuun vuokra. Orientaatiot olivat ja menivät, testi oli melkisen kammo. Mietippäs ylioppilaskuunteluita, japaniksi, ajastettuna. Kuunneltava osio, sekä vastausvaihtoehdot tulevat kerran, useimmiten vain kuultuna. Tämän jälkeen oli sanasto-, kielioppi- ja luetunymmärtämis-osiot. Nämäkin olivat ajastettuja, useimmiten lyhyemmällä ajalla. Tämän huomasin, kun ensimmäisestä kysymyksestä loppui aika, ennen kuin ehdin lukea koko kysymystä (joka oli täysin japaniksi). 30 sek on suhteellisen lyhyt aika lukea kysymys, käsiteltävä teski, sekä neljä vastausvaihtehtoa, jotka ehkä eroavat toisistaan vain yhdellä tavulla. Luetunymmärtämisessä oli onneksi enemmän aikaa. Sain kokeen valmiiksi viimeisenä. Kuumotteli lievästi, mutta kyselyiden tuloksena olen saanut parhaan tuloksen tähän mennessä kaikista. Tosin olen kysynyt vain amerikkalaisilta. Minulla ei myöskään ole mitään viitearvoa, joten en tiedä ollenkaan, menikö koe todella huonosti, vaiko vain huonosti.

Tänään tuli huonoja kuvia, sillä oli tylsä sää, joten joudutte kattelemaan 4 vuotta vanhoja kuvia samasta paikasta. Tässä siis Hozomon Asakusassa.

Tänään kävin siis Tokyossa hankkimassa vähän asioita. Ensin menin Suidobashiin hakemaan treenitavaroita, sitten akihabaraan etsimään pistokeadapteria ja sähköistä sanakirjaa (josta en löytänyt hyvää vaihtoehtoa) ja lopulta Asakusaan tutkailemaan ja ihmettelemään. Jänskää oli taas, mutta nyt väsyttää. Joku öttiäinen vielä päätti pistää minua junassa. Muuten kyllä tykkään luonnosta täällä todella paljon. Linnun kokoisia perhosia ja silleen.

Toinen vanha. Oikealla Hozomon, edessä jokin, mitä en muista. Seisouji-temppelin edessä ovat siis. Tuolloin se oli rempassa, nyt avoinna, mutta oli liikaa ihmisiä, joten en viitsinyt alkaa kuvailemaan sitä. Ehkä myöhemmin.

Pitänee vielä käydä hankkimassa ruokaa huomiseksi, joten kämpästä vielä ulos kertaalleen. Ei aivot tuota enempää nyt.

p.s. Koittakaapa kirjoittaa "Makuhari-cho, Hanamigawa-ku, Chiba-shi, Chiba-ken,  262-0032, Japan" luottokortin allekirjoitusliuskan kokoiselle alueelle kanjeilla. On muuten kivaa.

Mervehdys.

Nyt viimein paasin jonkinlaisen netin varteen, joten kirjoitellaanpa vahan. Koulun koneella ei skandeja tunneta, joten pilkulliset kirjaimet jaa nyt pois.

Pari paivaa on nyt oltu maissa ja paasaantoisesti on ollut kuumaa ja kosteaa. Lentokentalla tuli jonoteltua 1,5 tuntia maahanmuuton jonossa, johtuen osittain epamaaraisista kyltiasta, osittain epavarmuuden aiheuttamasta kyselysta ja kehnohkoista ohjeista. Ei siis kannata pyytaa neuvoa, silｌA neuvoa saa、Vaikka sita ei osattaisikaan antaa.

Tutorin kanssa pyorittiin kaupoilla etsien tarpeita ja eilen oli suhteellisen julma koe, josta kerron enemman myohemmin.

Kerron itseasiassa kaikesta myohemmin, silla nyt hajoaa paa tahan koneeseen.