Viime kerrasta on hyvä määrä aikaa ja sillä hyvällä ajalla on jo Suomeenkin ehditty takaisin. Kertaillaanpa siis vähän viimeisten Japani-päivien antia ja suomeentumista.
Piti itsekin vähän tarkistella, että mitä on viimeisimmäksi tullut kirjoiteltua. Heinäkuun tapahtumia tähän siis.
Perinteisesti Kesäkuu on sadekautta ja Heinäkuusta Elokuuhun on kunnon saunahelteet. Tällä kertaa tosin Kesäkuussa olikin pääsääntöisesti kuivaa ja lämmintä ja heinäkuussa pienten sateiden saattelemana tuli painostavat kosteushelteet. Parhaimmillaan oltiin siis 35 asteessa 90+% kosteusprosenteissa (ainakin siltä se tuntui). Aurinko paistaa vähän eri tavalla, kuin Suomessa, eli jos jättää pyörän 10 minuutiksi aurinkonpaisteeseen, on seuraavan istuutumisen ensihetket suhteellisen kärventäviä. Myöskin Suomeen verrattuna hauskaa eroa on se, että vaikka on pimeä, voi olla myös lämmintä (Suomessa kun kesällä lämpimän aikaan ei paljon pimeää tule).
Mutta se säistä. Ei ne kuitenkaan niin jänniä ole. Heinäkuu meni lopulta aika pitkälti arjen mukana. Päivällä koulussa, illalla harkoissa, välipäivinä ehkä rilluttelemassa. Satunnaisia tapahtumia kuitenkin on Heinäkuullekin saatu. Ensimmäinen on varmaankin toista kertaa JLPT, elikkäs Japanese Language Profiency Test (En kirjoita Japaniksi, kun tällä koneella se ei onnistu). Tällä kertaa tosin edellisenä iltana oli pippalot, joihin olin pitkän aikaa sitten luvannut mennä, jotenka loppupeleissä baarista lähdettiin viiden jälkeen, kotosalla seiskan aikoihin ja kympiltä ylös ja koepaikkaa kohti. Ei ehkä ollut miellyttävin koe-kokemus, mutta olipahan kokemus. Tälläkään kertaa en erityisemmin kokeeseen valmistautunut, jotenka loputulos kuvannee varsinaista taitotasoa.
Poismuuttamisessa on myös omat hässäkkänsä. Kämppä pitää siivota, avaimet palauttaa, puhelinliittymät sulkea, polkupyörät piilottaa ja kaikenlaiset loppulaskut yms. pitää maksella. Tälläkään hetkellä puhelimen purkumaksua ei ole laskutettu kortilta, joten sitä pääsee vähän jännättämään, että ottavatko sen sellaisenaan, vai odottaako se sitten seuraavan kerran maihin palatessa. Noh, vielä sille ei voi mitään. Viimeiset päivät vietin kavereiden nurkissa, sillä poismuutto ei ainakaan meikäläisen aikatauluilla onnistu lentopäivänä ja ihan mielelläni jätin pari päivää sählävaraa. Talvivaatteita piti myös lähetellä postilla (maksoi kivasti reilut 9000 jeniä eli n. 70€) ja lopulta matkalaukkukin painoi sen 37kg. Kentällä eivät tästä kuitenkaan välittäneet. Olisi kuitenkin pitänyt varata vähän enempi aikaa kentälle, sillä hitaan laukkujonottelun ja maastapoistumisen paperisodan erityistiskin jonottamisen vuoksi tuli pikkuiset kiireet koneeseen ehtimiseen. Jäipä siis tax-freet ostelematta. Perille kuitenkin selvittiin ja samaan koneeseen sattui myös kivasti Jykylään vaihtoon tuleva Kandalainen.
Lisähuomioina, mistä olen jutskannut immeisille, mutta on toivottu myös tänne kirjoitettavan. Ensinnäkin, torakat ovat persiistä. Paikalliset ovat sellaisia n. 5cm pitkiä mustia lentäviä möllöjä, jotka pakenevat valoa jääkaapin/tiskikoneen/seinän alle piiloon sopivaa hetkeä odottamaan. Fiksuja ja nopeita otuksia. Itselleni ei tullut kuin yksittäisiä jostain ovan rausta tms. sisään satunnaisesti, mutta niiden pois hoiteleminen on yleensä suhteellisen salama-metsästysurakka. Harjanvarsi ja maihari kunniaan. Lisäksi yhden Huntsman-hämiksen bongasin takaikkunasta, sellainen kämmenen kokoinen otus. Syö torakoita, joten hyvänä portsarina toimii. Toinen asia on rasismi, mikä ei sinänsä ole sitä aggressiivista mallia (poislukien aiemmin mainitsemani nationalistit) vaan sellaista välttelevää mallia pääsääntöisesti. Kun näyttää yhtä rikolliselta kuin mie, ei sinänsä ole ihmetys, että popula ei aina halua junassa istua viereen. Mutta sinänsä jännää silti.
Mitäs muuta. Tuli kiivettyä Fuji-vuorelle. Mentiin kivasti pisin reitti, jossa oli vähiten pysähdyspaikkoja (ja ihmisiä). Matkaa 10km vaakatasossa ja 3km pystysuunnassa (aloitettiin n. kilometrin korkeudelta). Voin suoraan sanoa, että persiistä oli. 13 tuntia hiekka-/kivipolkua ylämäkeen vähäisellä hapella. Kokemuksia ja tarinoita tosin tuli. Mikäli tykkää rankoista kestävyys-/sisureissuista, voipi tämä olla siinä mielessä kivaa. Pyhiinvaellus-mentaliteetilla toimii kanssa. Muuten suosittelen fiksumpaa reittiä. (p.s. kannattaa hankkia kunnon reppu kiipeämistä varten)
 |
| Sellasta maastoa alusta loppuun. |
Rahat se söi se reissu, mutta taisi jotain käteenkin jäädä. Tämän enempää en taida tähän blogiin kirjoitella, mikäli en jotain muuta syytä julkikirjoittelulle keksi.
Tässä videokooste Fujista: Uusi, parempi Fujiji
