鴨川シーワールド

Kuten edelle kerroin, tuli tänään käytyä vähän vesielikoita kattelemassa.

 Oli siis taas aika Bekka:n bussireissun ja nyt käytiin Kamogawan Sea Worldissa. Bussimatkalla meinasi taas olla ryhmäleikkejä, mutta näppärästi sain leikittyä nukkuvaa ja kuunneltua musiikkia koko matkan (tällä vanhalla iällä ei enää jaksa innostua päälleliimatuista leikeistä). Paikalle päästyä saatiin liput ja ruokakupongit (buffetti, aika normikamaa). Sitten oli vapaata aikaa ihmetellä alueella.

Eka otus, joka tuli vastaan.

Eri otuksilla oli esityksiä eri aikoihin. Tuli sitten katsottua hylje-, Beluga- ja tappajavalas-esitykset.

Beluga-valaista hankala saada kuvaa heikon valon vuoksi.

Näiden esitysten lisäksi tuli ihmteltyä norppia, mursuja ja pingviinejä. Pari delfiiniäkin tuli nähtyä.

Jos olisin ottanut videota, näkyisi siitä alastulon aiheuttama päälle tuleva aaltokin.

Esim. tämmöinen

Paikka oli sinänsä siisti, mutta kuten yleensä eläintarhoissa ja vastaavissa, tulee mietittyä elukoiden käytössä olevaa tilaa. Kun ne tahdotaan pitää näkyvillä, on tilaa vähäisesti ja se on avoinna kaikkien tuijoteltavaksi. En sitten tiedä, että miten näillä on muuten tilaa, mutta itselle tila näytti vähäiseltä.

Ei sinänsä muuta saneltavaa, joten sitten vain kuvia:
(Videotakin olisi, muta tämä ei ole hyvä media sille)

Herr Mursu

Norppakaveri

Kovajätkä-Pingviini

Väärinpäin-Norppa

Vanhamies

蜂と飛行機の切符

Noniin. Kirjoittelun aika taasen.

Eilen meikäläisen kämppään eksyi suhteellisen mittavan kokoinen ampiainen. Ei sinänsä mikään kovin kummoinen juttu taikka ongelma, mutta täällä miulta niin ikään puuttuu heikäläisten ulossiirtovälineistö. Niinpä ensiksi kun sain kaverin ajetua etuovesta ulos, päätti tämä samoin tien kiertää tuuletinaukon kautta takaisin sisälle (Täällä on selvsti jotain siistiä). Myöhemmin sain jepen takaovesta ulos, josta paluuta ei enää ollut. Yleensä en tykkää heikäläisiä nitistää, eikä miulla varsinaisesti siihen sopivia varusteita täällä olekaan. Lisäksi, olen kuullut että täällä on sellanen hauska ampiaislaji, jonka ensimmäinen pistos saa aikaan allergian kehittymisen ja toinen sitten vetää anafylaktiseen shokkiin. Niinpä ei hirveästi innosta tappelus. (Totuusperästä en sitten osaa sanoa)

Japanin sisällä matkaaminen on kallista puuhaa, mikäli lähtee vähän kauemmaksi. Tutkiskelin tuossa taannoin mahdollisuutta käydä Hiroshimassa ja luotijunalla hintaa tulisi noin 300€. Lentämällä pääsee vähän halvemmalla, elikkän noin 200 eurolla. Kuitenkin, koska pystyisin siellä viettämään vain vajaan viikonlopun luentojen vuksi, jää nyten Hiroshima-reissu itseltä väliin. Tutkailin kuitenkin vähän niitä lentolippuasioita, mikä olikin yllättävän helppoa. JAL:in sivuilta löytää aikatauluhaun ja lentoja on oikein näppärä määrä päivittäin. Sopivan lähtöajan pääsee itse valitsemaan ja niiden hintaerot ovat selvästi näkyvillä. Sivuilta jos ostaa, niin maksutapoina ovat luottokortti taikka lähikauppa (saa koodin, jolla automaatilla pääsee maksamaan). Mikäli nämä vaikuttavat vielä hankalilta, voi painua lähimpään matkatoimistoon (Miulla n. 5 min pyörämatkan päässä Ito Yokadossa JTB:n toimisto), mistä saa samat lennot samaan hintaan. Siellä voi maksa käteisellä ja toiselle henkilölle lipun ostaminen on helpompaa. Viikonloppuisin voi olla jonoa, joten arkipäivät on pop. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että pystyy japaniaksi artikuloimaan halunsa, sillä englannin kielen taito ei ole vieläkään itsestäänselvyys.

Huomenna on taas Bekka:n bussireissu. Tällä kertaa mennään Kamogawan Sea Worldiin. Tulossa siis vesielikoita ja 食べ放題 (buffetti). Syöminen tuntuu olevan kaikille se isoin juttu, joten opettajatkin ovat sanoneet reissua 食べ放題旅行:ksi.

IES-ohjelman jepet lähtee Okinawalle, joten pientä eroa ohjelmien tarjonnassa on.

国家主義者と台北

Tersehdys.

Aika raportoida juttuja sieltä täältä.

Tuossa muutama viikko sitten tuli taasen bongattua sellainen vakoinen paku kadun kulmassa. Katolla liehui vanhanmallinen Japanin lippu ja kovaääninen jeppe megafonilla. Kyseessä on siis paikallinen esimerkki nationalistisesta liikkeestä. Kyseiset kaverit ilmeisesti pitävät vastaavanlaisia puheita satunnaisissa paikoissa satunnaisiin aikoihin (pari kertaa aiemmin tullut vastaan). Kovin tarkkaan en saanut selvää, mitä puhui, mutta erotin, että ulkomaalaisista (kiinalaiset, amerikkalaiset, thaimaalaiset ja korealaiset mainittiin). Ilmeisesti vähän tälläinen paikallinen "Suomi suomalaisille" meininki. Kuvia en lähtenyt ottamaan, kun oletettavasti eivät tykkäisi, jos tälläinen ituhipin näköinen pallosilmä tulee räpsimään lähietäisyydelle.

Sitten tuli tuossa Vapun aikoihin käytyä Taipeissa reissulla. Täällä on siis siinä vapun korvilla Golden Week -niminen pätkä juhlapäiviä, mikä käytännössä tarkoittaa viikon lomaa. Taipeihin pääsee suoralla lennolla noin kolmessa tunnissa, eikä viisumia Suomalaiset tarvitse (koneessa annetussa lapussa oli kohta visumin numerolle, joten vähän alkoi jänskättämään sinä vaiheessa). Hotellin nimi/majoituksen osoite on hyvä olla muistissa, sillä sen siihen lappuun tarvitsee.

Ensimmäinen ateria Taipeissa. Teppanyakia hintaan 6€ hitti.

Taipeissa oli näihin aikoihin kivasti vajaan kolmenkympin lämmöt ja suhteellisen kosteaa. Kosteudesta tms. johtuen lämpö ei kuitenkaan tuntunut niin kovalta, kuin mitä olisi voinut luulla. Kostealta ilma kuitenkin tuntui ja sellainen kevyt hienpoikanen oli aika tasaisesti iholla.

Jännyyshuone. Koosta johtuen on hankala ottaa kaiken kattavaa kuvaa.

 
Hotellihuone oli suhteellisen vänkä (1 + 1 hotel nimeltään). Sänky oli pyöreä, minkä lisäksi seinät ja katto oli vuorattu peililaatalla. Kuuleman mukaan lähettyvillä pitäisi olla punaisten lyhtyjen alue, joten voi vain kuvitella, millaisessa käytössä tuo yleensä on. Hinta tosin oli hyvä, huone puhdas, ilmastointi toimi ja sijainti oli n. 15 min kävelyn päässä keskustan asemalta, joten mitään valittamista ei kyllä ollut. Noottina, jos on kevytuninen, kannattaa ottaa korvatulpat mukaan, sillä ikkunat eivät eristä ääntä.

Erinäisissä paikoissa tuli käytyä ja ihmeteltyä. Tuli mentyä Maokong-nimiselle kukkulalle juomaan vähän teetä. Paikalle pääsi kaapelikorilla suhteellisen jännissä korkeuksissa.

Kunnon mielikuvaa kuvasta ei saa, mutta ehkä hieman osviittaa.

Mahdollisuutena oli myös pleksipohjainen kori, mutta jono sinne oli pidempi ja ikkunasta kuitenkin näkee. Hinta roikunnalle ei ollut kummoinen, vaikken sitä muistakkaan. Teetä juotiin itse keittelemällä ja huljuttelemalla. Saatiin siis hinnalla (olisikohan ollut jotain kympin luokkaa?) paketti teetä ja valmistusvälineet. Maisemat olivat mukavat, mutten niistä saanut kunnon kuvaa pilvisyyden ja omann kameraosaamattomuuden johdosta.

Roikkureitti kulki eläintarhan läpi, joten hypättiin paluumatkalla eläintarhan värällä puolella pois ja käveltiin tarhan läpi ihmetellen. Haaviin sattui liskoja, kilppareita, käärmeitä, susia, biisoneita, karhuja, pingviinejä, antilooppeja, koalia, pandoja ja kultapandoja. Ehkä jotain muutakin jännää otusta. Aikaa ei ollut paljon, kun päästiin sisään noin tunti ennen sulkemista.

How you doin'?

Ilives

Liikkuvie elukoiden kuvaaminen heijastavan pleksin tai häkin läpi ei ole sitä helpointa hommaa, joten niistäkään ei kovin ihmeellisiä kuvia ole tarjolla. Usein etäisyyttä oli myös liikaa pokkarin zoomille.

Seuraavana päivänä tuli reissattua porukalla Wulaihin. Tunnin bussimatka maksoi 15 dollaria eli n. 36 senttiä. Wulaissa sitten ihmeteltiin putoavaa vettä ja metikköä korkeuksista (sinnekin noustiin roikkukorilla, joka sitten maksoikin sen 4€).

Jonkin sortin tomppelirakennus. Kuva otettu bussipysäkiltä.

Wulaissa sitten köpöteltiin ja ihmeteltiin paikkoja. Maisemat olivat jees, mutta huipulla paikat olivat ränsistyneen oloisia. Lähdettiin vähän kiipeilemän "seikkailurataa" pitkin, missä osa kiipeilyvehkeistä oli lahonnut pehmeäksi. Lisäksi siellä oli strutsi-aitaus, jonka strutsit olivat melkein sulattomia ja muutenkin huonokuntoisen oloisia. Kuvia ei ole enkä haluaisikaan. Tiedä sitten, pitäisikö paikkaa välttää, vaiko koittaa tukea, jotta saisivat paremat oltavat.

Putoavaa vettä. Tuonne sitten kivettiin kaapeleita pitkin korissa.

Yleisesti ottaen Taipeissa on suhteellisen hektistä. Mopot pörräävät kaiken välistä kovilla tilannenopeuksilla ja suerauksena katukuvassa on melko paljon pyörätuoleja. Lisäksi kadulla vilistää vapaita koiria, joita tekimis mennä rapsuttelemaan jatkuvasti. Ruoka on halpaa ja hyvää ja englannilla pärjää suhteellisen hyvin. Tuoksuja kadulla on melkoisen paljon. Asemalla olleesta "kalliista" pihvpaikasta sai 7 eurolla reilu 200g marmoripihvin, pekonilla.

Japaniassa taas tuli eilen istuttua iltaa Kaihinmakuharin Apa-hotellilla, jonka jälkeen laskeuduttiin saman hotellin tölkkiruokabaariin. Siellä on siis hyllylliset tölkkiruokaa, jota voi tilata lämmitettynä syötäväksi. Otin suosituksen mukaan tölkikananmunaa, joka maistui kananmunalta. Lisäksi tarjolla oli hyvä määrä erilaisia viskejä, joista tällä kertaa maisteluun joutui 12 yo Bunnahabhain. Kuvia ei ole, kun ei ollut kameraa mukana, mutta saatte kasan Taiwan-kuvia.

Wulai (bussipysäkki)

Wulai korkeuksissa.

Nom nom -pihvi

Kävelykatu hotellin lähettyvillä

Olkaatten hyvä. Nom nom -panda. (Videon laadun teille tuhosi: Blogger)