Translate

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

待ってよ!

Nonih. Nyt on käyty huvipuistossa.

Lauantaina käytiin siis kaveriporukalla Fuji-Q Highlandissa vähän kokeilemassa vuoristoratoja. Herätys oli viideltä, juna lähti puoli kuudelta asemalle, josta bussilla seiskan aikoihin määränpäähän. Perillä oltiin noin yhdentoista aikoihin, jotenka matkaan meni pieni hetki.

Maisemat oli kuitenkin jees.
Kun päästiin paikalle, kierreltiin tuliaiskauppojen halki portille, jossa ohjattiin lipputiskille (meillä oli ennakkoliput, jotka piti siis vaihtaa varsinaisiin lippuihin). Mentiin takaisin portille ja taas käännytettiin, tällä kertaa viereiseen kuvausautomaattihässäkkään. Oli siis yleispassi, jolla pääsi kaikkiin laitteisiin, ja sitä varten piti ottaa lärvistä automaatilla kuvallinen lippu, ettei kukaan pääse sitä väärin käyttämään. Fiksu systeemi, luulen mä.

Huono kuva maailman jyrkimmästä vuoristoradasta. Liika kaukaa.

Sitten mentiin kokkeilemaan ratoja. Tai siis mentiin jonottamaan. Lauantai on huono päivä mennä suosittuun huvipuistoon, kun sillon sinne menee muitakin. Koko päiväin aikana (n. 8 tuntia?) käytiin kahdessa vuoristoradassa ja yhdessä kauhutalossa. Loput oli jonottamista. Olipa kuitenkin radat yms. kivoja. Ensimmäisenä Fujiyama, joka kivasti nostaa 79m korkeuteen ja lähtee sieltä kieputtamaan. Oli jees, ostin kuvan.

Huono kuva Fujiyamasta. Liika läheltä.
Seuraavaksi oli vuorossa Takabisha. Maailman jyrkin vuoristorata. Se oli kanssa hauska, kun lopulta sinne pääsi. Liikkeelle lähdettiin tunellin kautta, jossa alkoikin yllärikiihdytys ja kieputus. Pimeässä. Oli siistiä. Loputkin oli hauskoja, vaikka tuo maailmankuulu jyrkkä tiputus ei tuntunutkaan niin ihmeelliseltä, kun olin toivonut.

Siinä todiste.
Kauhutalo oli myöskin jännä. Tänne taisi olla pisin jono, sellanen kolmisen tuntia varmaan. Vanhasta sairaalasta tehty hässäkkä, missä oli kivasti ruumiita ja elimiä purkissa, paukkuvia valoja, takaa kuuluvia juoksuaskelia ja yllättäviä ovesta pomppivia zombeja. Yllätyksiä kyllä tuli, mutta kun tiesi, että näyttelijät eivät saa koskea, niin ei oikein pelottanut. Hauskaa oli ja porukassa oli säikympiäkin henkilöitä. Lisäksi oli hauska kuunnella muiden ryhmien menoa, kun tunnisti jonkun menevän jossain tietyssä kohdassa ja osasi odottaa niiden huudahteluja. Muutenkin mestan tunnelma oli aika kohdillaan.

Ruokaa paikalla oli aika huonosti. Grillijutksia kovilla hinnoilla. Niinpä jäi syömiset vähän hintsuksi lauantailta. Jos tuonne lähtee, kannattaa mennä viikola ja ottaa hyvät eväät mukaan.

Tänään sitten tuli lähdettyä kevyelle temppelikierrokselle. Tarkoituksena oli käydä Kanda-Myoujin:issa (神田明神) ja Sainen-Ji:ssa. Kanda siis samalla nimellä ja kanjeilla kuin tämä vaihtoyliopisto, Sainen-Ji:ssa taas olisi Hattori Hanzou:n keihäs näytillä. Kanda meni jees, Seinen-ji oli kiinni.

神田明神
Pienen eksynnän vuoksi tuli myös löydettyä mukava pikku ylläriravintola.

Ring any bells?
Kyseessä siis Bubba-Gump katkarapuravinteli elokuvahenkeen. Paikka oli viihtyisä ja ruoka oikein makoisaa. Ruudulla pyöri leffa ilmeisesti jatkuvalla syötöllä ja kaikenlaista pikkukivaa oli tarjolla. Juomalista pingismailassa yms.

Bubba's Dumb Coconut Shrimp ja Fish and Chips
Hintaa paikalla oli normaalia enempi, mutta tuo ei nyt olekaan ihan jokapäivän ruokamesta. Hauska törmäys ja nytten siis löydän jatkossa paikalle. Suidobashissa on siis, Tokyo Dome Cityssä.


P.S. Ainiin. Käytiin perjantaina Lalaportossa shoppaamassa. Jäätävän kokoinen kauppakeskus, jonne eksyy ja unohtuu. Ahdistava mesta, mutta löysin vähäsen vaattehita, marianneja ja jännyyksiä.

torstai 21. marraskuuta 2013

Jee, pitkät vapaat!

Byy, kurkkukipua ja nakittautumista.

Elikkäs nytten on ollut keskiviikosta lähtien vapaata, joka jatkuu sunnuntaihin asti. Kivasti siis olisi mahdollisuus käydä treeneissä ja josain pidemmällä reissulla. Kuitenkin, ephuomiossa olin mennyt nakittautuman yläkouluvisiitille ekojen vikkojen aikana, joten kivasti eilen (torstaina) piti mennä osallistumaan yläkoulun tunnille. Ei siis pitkää reissua. Kivasti myös ollut kurkkukipua, joten harkkoihinkaa ei asiaa. Olen siis kivasti istuskellut kotona ja ihmetellyt menoa.

Tai ei ihan nyt niinkään. Keskiviikkona kävin tutorin kanssa sushilla ja luistelemassa. Suhteellisen lyhyen matkan päässä on siis jäähalli, jossa käytiin vähän kokeilemassa 1300円 (n.10€) maksoi lainaluistimet ja hallimaksu. Ennen en ole hallissa luistellut, joten jään kovuus hieman yllätti. Pikku orientoinnin jälkeen kuitenkin luisti vähän paremmin. Tutori tosin oli vasta elämänsä toista kertaa jäillä, joten piti vähäsen koittaa jelppiä. oli jokseenkin suloista katsoa, kun toinen menee reunoja pitkin. Tosin, toista kertaa ikinä jäillä, niin ei voi vaatia paljoa. Päästiin kuitenkin ihan reunoista irti ja kädestä pitäen sain annettua vähän enemmän vauhtiakin. On muuten haasteellista koittaa opettaa jotakuta luistelemaan japaniksi.

Nälkäisenä olin jo ehtinyt kaksi kummastusta syömään. Koko setti oli 980円 eli noin 7.5€. Käsintehtyä.
Valiteltu kouluvisiittikin oli ihan hassuhko. Suurin osa tunnista meni leikkeihin (yläkoulun eka luokka) ja loput meni vaihtareiden haastatteluun. Vähän erilaista meininkiä, kuin suomalaisessa yläkoulussa.

Tänään viellä kurkkuilun vuoksi harkat pannassa, joten mennään kavereiden kanssa isohkoon kaupakeskukseen ihmettelemään.

Huomenna tosin. Fuji-Q. Huvipuisto jossa esim. maailman jyrkin vuoristorata ja kuuluisa kauhutalo. Herätys viideltä, sillä juna lähtee joskus aikaisin Tokyon asemalta. Tulee oleen jännää. Siitä pitäisi saada sitten enempi kuvia tai ainaskin tarinoita. Sitä odotellessa.

Kai sitä pitäisi opiskellakin, mutta paljon kivempaa jutskailla paikallisten kanssa, kuin tihrustaa kirjaa. Vaikka itselle vissiin jää paremmin päähän tuo tihrustaminen.

Fuji-Q

tiistai 12. marraskuuta 2013

Noniin. Koitetaanpa kirjoitella taas välillä.

Tässä on nyt parisen viikkoa mennyt, joten jotain tapahtumia on ehkä saattanut tulla.

Ensimmäisenä varmaankin koulun festivaali Hamakaze (浜風). Ideana siis, että viikonlopun ajan kampukselle on pystytetty pari lavaa esityksille ja kasa ruokakojuja. Periaatteessa kaikki on opiskelijoiden järjestämää. Opiskelijat organisoivat, esiintyvät ja myyvät erilaisia ruoka-annoksia. Ohjelmassa oli musiikkia (bändejä, musikaali) tanssia (flamencoa, hawajilaista tanssia, vatsatanssia) ja muita esityksiä. Itse olin sunnuntaina lukemassa kijraa englanniksi naperoille, mutta kun yhtään naperoa ei tullut paikalle, avittelin kirjapystiksen kassalla. Hauska tapahtuma sinänsä ja vaihtaritkin pääsi osa lavalle, kun olivat osallistuneet harjoituksiin. Niinpä, mikäli mielii päästä lavalle, kannattaa olla aktiivinen jossain vastaaassa, taikka osata jo laulaa/soittaa/tanssia jotakin.

Kuvassa ihmisiä ja ruokakojuja. Taustalla kirjasto ja paha yhtiö.
Tämän lisäksi ei ole kovin kummoisia tapahtumia kyllä tullut. On tullut opiskeltua, jutskiltua kavereiden kanssa ja käytyä harkoissa. Pidempää reissua ei ole tullut, eikä kovinkaan mielenkiintoisia paikkoja.

Käytiin kuitenkin yksi ilta kavereiden kanssa Yakinikulla (焼肉). Ideana siis se, että keskellä pöytää on kaasugrilli, johon itse heitellään lihan paloja ja paistellaan. Otettiin Tabehoudai (食べ放題) eli syö niin paljon, kuin kerkeät. Aikaa oli 90 min ja listalla kaikennäköisiä lihoja. Riisiäkin sai halutessaan, sekä limpparia.

Siinä sitä paistuu.
Juu. Olihan vielä Halloween. SALC:issa (Self-Access Learning Center) oli "Halloween pippalot", elikkäs paikalle ahtautui hirveä kasa pukuihin sonnustautuneita immeisiä pööpöilemään (ruoka)tunniksi. Oli sitten pukukilpailu, minkä voittaja (Black Swan, oli tehnyt tutun itse) sai kaksi lippua DisneyLandiin. Niinpä, jos tahtoo voittaa juttuja, kannattaa hankkia jonkinlainen näppärä asuste. Ongelmana itselle oli se, että pääsääntöisesti kaupoissa olleet puvut olivat joko naisille tai lapsille. Ja jos oli aikuisille miehille, niin sitten sellaisia kivan lyhyitä tekeleitä. Niinpä piirtelin kajalilla kuvioita naamaan. Ilmeisesti riitti ihan hyvin. Kivasti kaikki liikkuivat hillittömästi pukukilpailussa, joten en saanut siitä kunnon kuvaa.

Oli vähän ahdasta.

Tuli myös vedeltyä Nabea kavereiden kanssa yksi ilta. Mukavaa oli.
Eipä muuta tällä kertaa. Pitänee seikkailla enemmän.